NOVA-osaston kesäuunona

2017/06/25
Lääkäri Anni Kotiranta? Lääketieteen opiskelija Anni? Lääketieteen kandi, vai sittenkin kanditaatti, Kotiranta? Lääkäriopiskelija Anni? Amanuenssi Anni? Yksi kesän vaikeimpia päätöksiä on ollut tittelin päättäminen. Amanuenssissa on tiettyä viehätystä, kun asiaan vihkiytymättömät saattaisivat lykätä vaikka samaan kastiin esimerkiksi dosentin tai professorin kanssa. Toisaalta, liika vastuukaan ei ole hyväksi, etenkään vielä tänä kesänä, kun todellisia oikeuksia ja sitä kautta myöskään vastuuta ei vielä ole. 


Eräässä aamukoulutuksessa seniorilääkärin ilmoille heittämä kesäuuno Kotiranta voisi omasta mielestäni toimia varsin hyvin. Se kertoisi lyhyesti ja ytimekkäästi kaiken tarpeellisen. Vaikka talo onkin jo jonkin verran tuttu, on uuden osaston tavoille opetteleminen aina yhtä aikaa vievää. Varsinkin kun täällä NOVAlla pitää miettiä kotikuntoisuus, kotihoidon tarve, jatkohoitopaikan kesto ja muita käytännön asioita, joita ei koulussa kyllä olla vielä käyty.

Mikä on tämä paljon puhuttu NOVA ja mitä kuuluu kesäuunon työnkuvaan? NOVA on lyhenne sanoista nopea vaste. Alunperin osasto onkin tarkoitettu päivystyspotilaille, jotka tarvitsevat lyhytaikaista sairaalahoitoa ennen kotiutumista tai jatkohoitopaikkaa. Kesäuunona olen taasen päässyt kunnolla hiomaan anamneesin ottoa sekä statustamista. Omassa mielessä voi myös hiljaa miettiä alustavia hoitosuunnitelmia ennen seniorin konsultointia.

Kesäuunona työskentelen kasista neljään, noin suunnilleen. Mikäli iltapäivä on omalla osastolla hiljainen, saa päivystykseen mennä haistelemaan tunnelmaa. Päivystyksessä tosin pyörii kandeja arviolta yhden suhde yhteen potilaisiin nähden, joten useimmiten olen jättänyt sen kentän heille, joille se oikeasti kuuluu.


Alkuun päivittäin vaihtuvat hoitajat saivat pienen mieleni järkkymään, olisinhan helppo saalis kokeneille hoitajille. Iloiseksi yllätyksekseni kukaan ei ollutkaan päänahkani perässä, vaan suurin osa on erittäin ystävällistä, hauskaa ja taitavaa porukkaa. Yritin alkuun kertoa innokkuudestani astrupien ottoon ja kanyylien laittoon, mutta kun kailottelu toi huonosti tulosta, olen pysynyt asiasta hiljaa. Voitte siis ymmärtää ilahtuneisuuteni, kun päivystyksestä tuli eräs tuttu hoitaja varta vasten minua hakemaan tipan laittoon. Hänen valvovan silmän alla ja tarkkojen ohjeiden avulla molemmat kanyylit luiskahtivat mukavasti laskimoon.

Toimenpidettömyys ei minua haittaa, en hirveästi tykkää tipan laitosta tai muista invasiivisista toimista, poikkeuksena arterianäytteen otto! Päättelykyvyn käyttö sen sijaan saa meikäläisen innostumaan ja se tekeekin elämästä tällaisella päivystysosastolla mielekästä. Erilaisten infektioiden, kuten ruusun tai virtsatieinfektion, hoito on tullut tutuksi. Yleistilan lasku sekä epäselvä jalattomuus pyörittävät kuitenkin osastoa.

Kaiken kaikkiaan en havaitse itsessäni samankaltaista ylenpalttista ihastumista kuin lastentautien jaksolla, mutta mukavat potilaat ja huippu henkilökunta pelastavat paljon. Päivystyksessä työskentely on tämän kuukauden aikana alkanut kiinnostamaan, joten toivottavasti ensi kesän työt painottuvat sille rintamalle. Toisin kuin lastentautien kanssa, tätä hommaa voin suositella! Kliinisten taitojen kehittyminen, yleislääketieteellinen potilasmateriaali sekä ihmistaitojen paraneminen ovat tärkeää antia pienelle lääkärinalulle.

Muistakaahan ottaa somet haltuun, blogi ja meikä löytyy Snäpistä (@laameri), instagramistaFacebookistaBloglovinista ja Youtubesta, jonne tulossa toivottavasti mielenkiintosta matskua kesän aikana!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti