Seikkailu nimeltä Nepalin bussiliikenne

2017/05/13
Hei vaan ja hengissä ollaan! Jotkut ovat varmaan lukeneet tarinan lyhyen version instagramista tai nähneet päräyttäviä videoita snäpissä (@laameri & @elisa.kotiranta), mutta nyt on aika kertoa tarina nepalilaisesta bussista ihan pitkän kaavan mukaan. Ikinä en ole bussimatkan aikana kokenut, nähnyt ja oppinut niin paljon kuin tänä toukokuisena paripäiväisenä.

Nepal rural area photography village

Lähdimme Kathmandun hotellistamme tiistai-iltapäivänä noin kolmen pintaan oletuksena olla seuraavana päivänä suunnilleen samaan aikaan 600 kilometrin päässä pienessä lähetyssairaalassa. Tukahduttavan kuumaan bussiin istuuduttuamme huomasimme olevamme suuren kiinnostuksen kohde ja vastailimmekin mieluusti kysymyksiin määränpäästämme sekä ammatillisesta statuksestamme.

Nepal rural area photography village

Rinkat katolle mukanaan monta sataa euroa käteisenä ja odotimme jo innolla matkan alkamista. Suunnilleen tässä vaiheessa alkoi surkeiden sattumusten sarja, joka lopulta johti vakaviin kuumotustiloihin, hienoihin kohtaamisiin, turvattomuuden ja turvallisuuden tunteisiin, johdatukseen ja irti päästämiseen. Mitä pitikään sisällä tämä "20 tunnin matka Chaurjahariin"?

Nepal rural area photography village

1. Sattumus: Olimme istuneet väärille paikoille bussissa, mutta tavaraläjämme ja venähtäneet naamat huomatessaan bussipojat antoivat meidän istua paikoillamme ja vaihdoimme lippuja paikkojen alkuperäisten omistajien kanssa. Miehet istuivat tyytyväisinä paikoilleen, kunnes noin 10 minuutin päästä vaativat meitä antamaan lippumme takaisin ja vaihtamaan paikkaa. Ihmeissämme tästä yritimme selittää lipunmyyjien antaneen meidän istua tässä. 
Pienen sähläyksen ja häsläyksen jälkeen meillekin selvisi herrasmiesten tarve vaihtaa paikkansa takaisin. Joku oli käynyt oksentamassa heidän penkkinsä eteen eivätkä he halunneet ymmärrettävästi enää istua siinä. Onneksi bussista löytyi pari kieltä puhumatonta neitokaista, jotka olivat vielä sattumoisin istuneet siinä aiemmin, joten heidät saattoi hyvin siirtää takaisin paikalleen oksennusläjän viereen 20 tunniksi.

Nepal rural area photography village


Täyteen ahdettuna pieni bussimme köhi ja yski, mutta saattoi meitä turvallisesti yli laaksojen ja kukkuloiden. Kunnes ei sitten enää saattanut. Ensimmäinen yö meni mukavasti todella kovalla soivaa nepalilaista musiikkia kuunnellen ja aina silloin tällöin matkustamossa rävähtäviä todella kirkkaan vihreitä valoja säikähtäen. Seuraavana aamuna mietimme naiivisti matkan olevan ohi pian, kun lähdöstä oli kulunut 17 tuntia. Ai että olisikin ollut helppo reissu, jos se olisi ollut vain 20 tuntia. Se olisi mennyt hujauksessa.

Nepal rural area photography village
2. Sattumus: Kun matkaa oli kulunut noin 24 tuntia köhivä luottobussimme nyykähti lopullisesti. Pysähdyimme joen varrelle, jossa miehet alkoivat selvittää ongelmaa. Puolitoista tuntia odotimme lähtökäskyä, kunnes se viimein tuli. Matkaa olisi kuitenkin jäljellä vielä 3-4 tuntia. Helpottuneina loikkasimme bussiin vain ajaaksemme 200 metriä paikalliselle huoltoasemalle, jonka pidemmälle tämä bussi enää kulkisi. 
Tässä vaiheessa pakko todeta, että paniikkini kasvoi aika mittaviin lukemiin, kun olimme periaatteessa keskellä ei mitään, ei tietoa missä viettää yö, eikä mitään mahdollisuutta ottaa yhteyttä määränpäähämme. 

Nepal rural area photography village

3. Sattumus: Eräs nepalinainen, joka oli ollut hyvin kiinnostunut meistä ja puhui hyvää englantia, halusi auttaa meitä. Hänen ystävänsä majapaikka olisi viereisessä kylässä, jossa voisimme kaikki yöpyä. Kauheaa sanoa näin jälkikäteen, mutta tämä ei vielä tässä vaiheessa helpottanut hätääni, sillä en osannut luottaa häneen. 

Muuta vaihtoehtoa ei ollut, nyt oli luotettava, oli lähdettävä hänen mukaansa ja päästettävä ohjaksista irti. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen olimme pienessä kylässä ja pienessä hostellissa, jossa meidän tuli nyt viettää yö. Vielä huoneeseen kävellessämme mietin villiä pakoa viidakkoon. Rauhoittaakseni mieltäni päätin jutustella tämän naisen, Shilan, kanssa. 
Hän kertoi minulle koko elämäntarinansa, matkansa köyhästä hökkelistä kivenkantajaksi sairaalan rakennustyömaalle ja kolmen lapsen äidiksi sekä yrittäjäksi. Hän kertoi olevansa kristitty ja haluavansa rakentaa sairaalan omaan kyläänsä. Silloin koin perinteisen ahaa-elämyksen, kun tajusin tai muistin etten oikein usko sattumaan. Meillä on syy olla täällä ja tavata nämä ihmiset.

Nepal rural area photography village

Nukuimme yömme ihan mukavasti odottaen innolla aamun bussia, jonka olisi tarkoitus lähteä kohti Charujaharia klo 7 aamulla. Minä heräsin kuudelta iloisena, että pian pääsen jatkamaan matkaa, ja jälleen liian naiivina. Kun Shila sitten kertoi lähdön viivästyneen ja meidän odottavan kello 9 bussia, epätoivo alkoi jälleen hiipiä mieleeni. Istuimme huoneessamme ja kävimme kuvaamassa ympäristöä. Yht'äkkiä käsky kuitenkin kävi ja puoli kahdeksalta aloimme lastaamaan tavaroitamme ulkona odottavaan bussiin. 

4. Sattumus: Kasilta bussi oli tööttäillyt tarpeeksi ja kylän halukkaat saatu kyytiin. Matka alkoi vihdoin. Olin niin onnellinen. Lähdimme kohti seuraavaa kylää, jossa kyytiin lastattiin ihmisiä sekä vesikanistereita. Matkustajia ja tavaroita kyytiin lastannut bussipoika oli kuitenkin huomannut jotain epätavallista. Shilan avustuksella selvisi, että tässä todella lähdettiin takaisin päin, koska tämäkin bussi oli korjauksen tarpeessa. Löysimme pian itsemme samalta huoltoasemalta, jonne aikaisempi luottoajopelimme oli jäänyt.

Nepal rural area photography village

Istuimme teetä hörppien paikallisen perheen pihassa ja katsoimme vuohien törttöilyä, kun Shila tuli hoputtamaan meitä bussiin, nyt mentäisiin. Tästähän selvittiin vähällä ajattelivat Anni ja Elisa, kun pysähdystä oli kestänyt vain puolisen tuntia. Bussille päästyämme toki selvisi pian, ettei tässä nyt olla minnekään lähdössä. Lähdimme siis Shilan opastuksella tutustumaan tähän kylään, joka ensi näkemältä sisälsi kolme taloa, yhde työmaan ja yhden huoltoaseman.

Nepal rural area photography village

Elisan löydettyä hengenheimolaisia paikallisista pikkupojista, jotka innoissaan potkivat palloa, minä sain ilon ja kunnian tulla pyydetyksi kuvaamaan viereisen perheen lapsia. He asettuivat nätisti riviin ja sain kauniit kuvat, jotka kävin näyttämässä heille ja perheilleen. Elekielen ja riittävän monen toiston jälkeen ymmärsin kertoa perheelle meneväni tänne sairaalalle, joka selkeästi ilahdutti isäntäväkeä. He toivat sisältä Raamatun ja selkeästi kertoivat olevansa myös kristittyjä.

Nepal rural area photography village

Nepal rural area photography village

Tällä kertaa bussimme oli oikeasti lähdössä ja napattuani muutaman kuvan Elisasta ja pojista pääsimme oikeasti jatkamaan matkaa. Ja uskokaa tai älkää, tämä bussimatka päätyi ihan oikealle sairaalalle! Matka-aika n. 48 tuntia. Vastaanotto oli mitä lämpimin, niin ihmisten kuin säänkin puolesta, joten sairaalalle päästyämme kaksi päivää päällä olleissa vaatteissa, naama tomaatin värisenä ja hieltä haisten meille annettiin huone ja kerrottiin ystävällisesti, mistä löytyy suihku. 

Nepal rural area photography village

Huhhuh! Olipahan tarina ja hauska oli miettiää uudestaan, kuinka paljon vastoinkäymisiä voikaan yhteen reissuun mahtua. Olemme molemmat kaikesta huolimatta iloisia ja kiitollisia kokemastamme ja kohtaamistamme ihmisistä, tällä reissulla tuli todella nähtyä Nepalin monet puolet, todella tiiviisti. Vastaanotto sairaalalla on ollut loistava. Palaan sairaalapäivien tunnelmiin lähipäivinä, siihen asti namaste! 


Nepal rural area photography village

Nepal rural area photography village



4 kommenttia :

  1. Ihana postaus! Tuli tosi hyvä mieli kun tätä luki, vaikka sattuikin paljon vastoinkäymisiä, mutta saitte kokea niin paljon! Toivottavasti loppureissunne sujuu hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Haha no todella, kyllä niille nyt vaan nauraa ja kertoo tarinaa mielellään eteen päin, kaikesta kuitenkin selvittiin :D Kokemukset karttuu ja saatiin nähdä myös paljon, siitä on syytä olla kiitollinen!
      Kiitos <3

      Poista
  2. Olipa kerrassaan seikkailu! Mahtavaa lukea näitä kokemuksia täältä (tylsän) tavallisen arjen keskeltä :D

    Onneksi kaikki järjestyi, tapasitte ihania ihmisiä ja pääsitte lopulta perille! Antoisia viikkoja sinne ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, no todellakin! Nyt saa kyllä ihan luvan kanssa kutsua tätä seikkailuksi :D Voi, tällaisen reissun jälkeen sitä arkea oppii varmasti arvostamaan ihan eri tavallla ;)
      Kyllä, kiitos siitä! Kiitti <3 Antoisaa ehdottomasti!

      Poista