Kun halusin laittaa hunnun kasvoilleni

2017/05/31
Halusin pukea päälleni huivin, hunnun, kaavun tai minkä vain rätinpalasen hiusteni, kasvojeni ja naisellisten muotojeni suojaksi. Nepalissa matkatessa olisin joskus kaivannut kasvojeni eteen huntua ja ison pyllyni suojaksi vieläkin enemmän kuin löysät housut. Mutta tämä ei ollut lähtöisin minusta, en yleisesti ottaen halua peittää kaikkea naisellisuuttani. Tämä sai alkunsa yhteiskunnasta, jossa naisella ei ole juurikaan arvoa. 

self portrait art turban style
Tässä teille täysin oman mielensä mukaan makaava naurava nainen, joka ei kysele kenenkään lupia ja jota ei rasita siveyden ja häpeän painolasti

Tämä kaipuu sai alkunsa väsymyksestä jatkuvaan tuijotukseen. Monesti tuijotus oli hyvin viatonta, lapset, naiset ja jotkut miehetkin tuijottivat ihan vaan kummastuksesta. Paikallisiin verrattuna olin hyvin vaalea, pitkä ja äänekäs. En kuitenkaan saanut välttyä himokkailta katseilta tai ihan suoranaiselta seuraamiselta. Silloin olisin halunnut vetää kaavun ylleni, sillä tunsin oloni niin paljaaksi ja arvottomaksi. Katse ei ollut ihailevaa tai ylentävää, se oli välistä ihan vaan halua ja oman hyödyn tavoittelua.

Katseiden saaminen voi joskus olla ihan imartelevaakin. Etenkin nuorempana keimailin mielelläni vieraille miehille, katsoin silmiin ja vilautin kauneimman hymyni. Se oli vapaata, viatonta flirttiä, johon haluaisin kaikilla naisilla olevan mahdollisuus. Vaikka nykyinen seurustelusuhteeni onkin vienyt haluni keikistellä muille miehille, on se jossain kasvun vaiheessa ollut tärkeää oman seksuaalisen vapauteni ja itsemäärämisoikeuden kehittymiselle. Tosin Suomessakin on valitettavasti yhä tapauksia, joissa viaton flirtti on johtanut raiskauksiin, kun on kuviteltu EIn olevan vaan osa jotain kiusoittelevaa peliä. 

self portrait art turban style

Hesarissa oli kotiinpaluupäivänämme sunnuntaina Annamari Sipilän kolumni Naisen seksi -indikaattori mittaa maan kehitystä (HS 28.5.17). Äitini oli napannut sen talteen ajatellen sen kiinnostavan minua. Ja kuten kaikki tietävät, äidit ovat aina oikeassa. Nepalin reissun jälkeen ei teksti olisi voinut olla enemmän puhutteleva. 

Monet maat, kuten Nepal, voivat näennäisesti vaikuttaa tasa-arvoisilta yhteiskunnilta, jossa nainen on päätöksenteossa, politiikassa ja opiskeluissa samanarvoinen kuin mies. Naiset päästetään politiikkaan, opiskelemaan, äänestämään ja tärkeisiin virkoihin, mutta todellinen tasa-arvo tavallisen kansan parissa loistaa poissaolollaan. Virallisella tasolla saattaa vaikuttaa, että naisen asema on hyvä ja tasa-arvoinen verrattuna miehiin. Todellisuudessa naisella ei välttämättä ole minkään näköistä valtaa omaa elämäänsä, avioliittoaan, terveyttään, uraansa, äiteyttään tai opiskeluaan koskeviin päätöksiin. Naisen elämästä Nepalin maaseudulla voit käydä lukemassa täältä.

self portrait art turban style

Mikä on sellainen tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa presidentti ja korkeimman oikeuden tuomari ovat naisia, mutta suurin osa naisväestöstä joutuu kysymään mieheltään, isältään tai veljeltään lupaa toimenpiteisiin sairaalassa ollessaan. Mikä on sellainen tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa hallitukseen ja valtion virkoihin on naiskiintiöt, mutta naisen on alistuttava miehensä tahtoon? Mikä on sellainen tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa naiset saavat opiskella yliopistossa, mutta jossa tytöt eivät voi käydä koulua kuukautistensa aikana? 

Annamari Sipilä kirjoittaa kolumnissaan tilannetta täydellisesti kuvaavan kappaleen: "Epätasa-arvoinenkin yhteiskunta voi tehdä myönnytyksiä naisten oikeuksille: naiset päästetään yliopistoihin, äänestämään, pyörittämään omaa bisnestä tai jopa mukaan poliittiseen päätöksentekoon.

Mutta on yksi asia, jota yksikään patriarkaatti ei koskaan hyväksy: täysin oman mielensä mukaan makaavaa nauravaa naista, joka ei kysele kenenkään lupia ja jota ei rasita siveyden ja häpeän painolasti."



Tuhansia vuosia vanhan kulttuurin arvot ja opit määrittelevät ihmisten käyttäytymistä ja pukeutumista riippumatta tasa-arvotilanteesta. Länsimaalaisena nuorena naisena koen olevani tasa-arvoinen ihan jokaikisen ihmisen kanssa riippumatta sukupuolesta, iästä tai statuksesta. Suomalaisen sairaalamaailman ollessa vielä hyvin hierarkitonta en ole sitäkään kautta oppinut pelkäämään vanhempia ja kokeeneempia. 


Omista arvoista, tottumuksista ja kulttuuristani huolimatta en olisi kokenut oloani mukavaksi vaatteissa, joita normaalisti käyttäisin 36 asteen lämpötiloissa. Bikineillä tai edes kokouikkarilla uimaan meneminen olisi ollut täysi mahdottomuus. Sortseihin pukeutuminen olisi ollut pöyristyttävää eikä edes yli polven ulottuva mekko ollut sovelias ilman pitkiä housuja sen alla. 


self portrait art turban style

Miten naiivisti ajattelinkaan joskus, kun mietin, että epätasa-arvoisia ovat vain sellaiset valtiot, joissa naisilta on evätty mahdollisuus opiskeluihin, politiikkaan tai äänestykseen. Ne oikeudet on yhtä lailla sama antaa, kun naiset pidetään monessa yhteisössä niin alistetussa asemassa, että he eivät lähde edes hyödyntämään näitä oikeuksia. Näennäisesti tasa-arvoisia, todellisuudessa alistettuja vailla samoja oikeuksia ja mahdollisuuksia kuin veljillään, isällään tai miehillään. 

Phuuh, painavaa sanaa jälleen kerran. Vaikea päästä takaisin tähän pumpulinomaiseen Suomeen, varsinkin, kun nyt vapaapäivillä on niin paljon aikaa ajatella. Huomenna alkaa työt päivystyksessä, siitä sitten taas vähän enemmän vaikkapa viikon päästä! Muistakaahan ottaa somet haltuun, blogi  ja meikä löytyy Snäpistä (@laameri), instagramista, Facebookista, Bloglovinista ja Youtubesta, jonne tulossa toivottavasti mielenkiintosta matskua kesän aikana! 

4 kommenttia :

  1. Olipa tosi mielenkiintoinen kirjoitus! Suomalaisen tasa-arvon pumpulissa kasvaneelle tämä oli ihan uusi näkökulma, jota on lähestulkoon vaikea käsittää sen koko käänteisyydessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Kyllä, se on jotain käsittämätöntä, kun noita edellä mainittuja oikeuksia nimenomaan pitää tasa-arvon kulmakivinä. Vaikka toki en kiellä niiden asioiden tärkeyttä, olisi tärkeää myös tarkastella yhteiskuntaa pintaa syvemmältä, jotta olisi oikeasti mahdollisuus huomata sen rakenne ja hierarkia.

      Poista
  2. Suomessa ollaan tasa-arvon suhteen ihan hirmu hyvässä asemassa, mutta ei täälläkään täydellistä ole. Eniten omaa jokapäiväistä elämääni häiritsee se että aina pitää olla vähän varuillaan kun ympärillä on tuntemattomia miehiä. Härskiyksien huutelu ja luvaton koskettelu baareissa tai julkisissa kulkuneuvoissa on Suomessakin aika yleistä, ja illalla kotiin mennessä tulee mietittyä, mistä uskaltaa kävellä yksin ettei tule raiskatuksi. Enpä usko että yhtäkään miestä ollaan tultu läpsimään pepulle baarissa, ne saa aina bilettää ihan rauhassa. Ja kaikista eniten ällöttää ne tanssilattialla haahuilevat miehet jotka tulee ihan iholle vaikka haluais vaan pitää hauskaa kavereiden kanssa. Asiat siis voisi olla ihan hirmu paljon huonomminkin, en sitä kiistä! Mutta ei nyt lyödä hanskoja naulaan siitä huolimatta täälläkään ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei missään nimessä olla täydellisessä maassa ja aina pitää parantaa! Meillä ollaan siitä onnekkaassa tilanteessa, että monet ihmiset ovat hyvin valveutuneita ja osaavat vaatia vieläkin tasa-arvoisempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.
      Suomessakin joutuu välillä naisena epämukavan huomion kohteeksi ja tämä, kuten missään muuallakaan, ei olisi syy meille käyttäytyä mitenkään muuten. Jokaisella on oikeus koskemattomuuteen ja onkin tärkeää vaikuttaa tällaisten miesten ajatusmaailmaan, että on kohteliaampia ja vähemmän hyökkäävältä vaikuttavia lähestymistapoja. On jokaisen oikeus sanoa toiselle tämän tullessa liian lähelle tai käyttäytyessä törkeästi, ja vastavuoroisesti jokaisen vastuu kunnioittaa näitä rajoja. Siinä ainakin olisi vielä työsarkaa Suomessa, joten ei todellakaan hanskoja naulaan!

      Poista