Viikko takana ja viikko edessä - kokemuksia lastentaudeilta

2017/04/18
Terveiset InterCitystä, matkaa jäljellä 200 km ja vauhtia 140 km/h. Tunnollisena työntekijänä sairastin eittämältä joltain lapsukaiselta saamani vatsapöpön loman aikana ja olen huomenna valmis hyppäämään takaisin vihreisiin! Tiedättekö sen tunteen, kun terveenä arjessa toivoo joskus olevansa kipeänä, että joku hoitaisi eikä tarvitsisi hetkeen välittää velvollisuuksistaan? Sitten taas sairastaessaan miettii, ettei enää ikinä tällaista. No, en tiennytkään, että voi olla sellainen tilanne, ettei minulle ruoka maistuisi.
I'm so excited!! 

En muista, milloin viimeksi olin näin innoissaan lääkiksestä tai tulevasta lääkäriydestä, varmaan hakuvaiheessa. Olen tavannut niin uskomattoman motivoituneita, taitavia ja fiksuja kollegoita, jotka kaiken lisäksi ovat vielä halukkaita jakamaan tietotaitoaan tällaisen avuttoman noviisinkin kanssa.


Lasten kanssa on niin huippua työskennellä, kenenkään ei tarvitse esittää mitään, ollaan kaikki tasan sitä, mitä ollaan. Jos ollaan kipeitä, niin sitten se näkyy, silloin saa kiukutella, vetäytyä ja näyttää muulle maailmalle väsymyksensä. Lapsen tervehtyessä muutos näkyy usein jo päivissä, leikki lisääntyy, ruoka maistuu ja vieraillekin ihmisille jaksetaan jutustella. Sen muutoksen näkemiseen ei varmaan kyllästy koskaan.


Lapsen sairaus on sellainen asia, joka luonnollisesti huolestuttaa ja vaikuttaa koko perheeseen. Lapset ovat siinä suhteessa ihmeellisiä ja voimakkaita ihmisiä, että tervehdyttyään he monesti toipuvat varsin kokonaisvaltaisesti. Vaikeiden, kroonistenkin sairauksien keskellä lapsilla on taito löytää iloa niistä hyvistä hetkistä.
Tällä alalla ollaan monesti hyvin perustavanlaatuisten asioiden äärellä ja ilo on myös kohdata täysin terveitä lapsia. Olen saanut kokea syntymän ihmeen kahdesti. Vanhempien nähdessä pienokaisensa ensi kertaa on tunnelma niin käsinkosketeltavan liikuttava, että molemmilla kerroilla on allekirjoittanutkin joutunut räpyttelemään roskia silmistään.


Täällä Lappeenrannassa on lastentaudeilla loistava tunnelma koko henkilökunnan kesken. Kahvitellaan ja työskennellään täysin samoissa tiloissa, ilman rajanvetoa. Tämä systeemi olisi mielestäni täysin paikallaan ottaa käyttöön myös muualla. Potilaiden tämänhentkisestä tilasta on helppo keskustella, uutiset vaihtuvat vaivattomasti ja tutustuminen työkavereiden kesken on mutkattomampaa. Tämä on se suunta, johon perinteisesti hierarkkisten sairaaloiden tulisi pyrkiä, kaikki toimimassa yhdessä potilaan parhaaksi, ilman järjetöntä eroa meidän ja muiden välillä.

Kunpa todella voisi tulevaisuudessa löytää tällaisen työpaikan, jonne joka aamu menee mielellään eikä iltapäivällä ole kiire kotiin. Olen todella kiitollinen tästä kokemuksesta ja odotan innolla huomista!

Pikkumuistutus vielä eri somekanavista, joista pärstääni voi käydä ihailemassa. Blogi, henkilökohtainen juhlat, arki ja ihan liian pian koittava Nepalin reissu löytyvät Facebookissainstassa, snäpissä (laameri) sekä YouTubessa.

6 kommenttia :

  1. Voi että, kuulostaa niin kivalta! Huippua, kun oot tykännyt :) Lapset ovat kyllä uskomattomia potilaita, niin aitoja ja usein myös käsittämättömän nopeita toipumaan. Toivottavasti toinen viikkosi siellä on vähintään yhtä kiva kuin ensimmäinenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! On tämä ollut kyllä sellainen kokemus, että pois en vaihtaisi :) Taisi kurvata taas erikoistumisalojen ykköseksi.
      Lasten kanssa on kyllä ihan huippua työskennellä! Tässä on kyllä vahvistunut se päätös, että jollain tavalla haluaisin tulevan alani olevan lasten kanssa tekemisissä. Ihan lastenlääkärinä, neuvolassa tai raskaudessa/synnytyksessä mukana olemisella, mutta onneksi ei vielä tarvitse päättää :D
      Kiitos paljon! :) Odotukset ainakin korkealla :D

      Poista
  2. Ihan todella mielenkiintosesta aiheesta pidät blogia! Lastenosasto on ehkä osiltaan surullinen paikka, mutta toipuminen ja kehittyminen kulkevat siellä vahvasti käsi kädessä. Ihana kuulla, että myös henkilökunta viihtyy yhdessä! Energistä kevättä sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Olet kyllä ihan oikeassa, että monelle perheelle se lastenosasto on surullinen paikka, mutta toisaalta monelle se tuo turvaa ja lohtua ja ennen kaikkea tärkeää toivoa tulevaisuuteen, kun huomaa lapsensa olevan hyvissä käsissä. Sen helpotuksen huomasin vanhempien kasvoilla tällä reissulla monta kertaa, kun lapsi on ollut huonona ja ammattitaitoisen henkilökunnan avulla sieltä kuoriutuukin sama leikkisä lapsi.
      Se oli todella hienoa myös itsestä huomata ja hehkutinkin sitä paljon heille! Se on mielestäni todella tärkeää hoidon ja ilmapiirin kannalta :)

      Kiitos paljon! <3

      Poista
  3. Voi olla tyhmä kysymys, mutta voiko manuna olla lastentaudeilla jo 3 vsk:n aikana/jälkeen? Luulin, että olisi mahdollista vasta myöhemmin kun on käynyt ko. aiheen kurssin tai ainakin alottanut sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Joo, ei ole yhtään tyhmä kysymys ja yleisesti ottaen sanotaakin, että ko alan manun voi käydä sitten kun ko ala on opiskeltu. Näin tilanne onkin esimerkiksi yliopiston omissa hauissa. Sitten, jos itse hommaat manupaikkaa, on säännöstö hieman vapaampi ja onkin paljon kyseisen lafkan ylilääkäristä kiinni, kuinka tiukalla seulalla manunsa valitsee.
      Jos joku ala siis kiinnostaa, niin suosittelen rohkeasti ottamaan yhteyttä eri sairaaloiden ylilääkäreihin :)

      Poista