Alppien taikaa, osa II

2017/03/10
Aamu valkenee harmaana. Heräät innokkaampien huutoihin puoli kasilta: "nyt on jo myöhäistä, ei me ehitä enää ysiksi rinteeseen". Olet oikeastaan todella väsynyt, sillä eilisen lentomatkan jäljiltä olit mökillä vasta yöllä. Päätäkin vähän kolottaa, onkohan tämä sitä korkean paikan leirin tunnelmaa. Kasaat itsellesi aamupalaa eilisestä lentokonesämpylästä ja mietit, tuletkohan näkemään nälkää koko matkan.


 Ostit lentokentältä sikakallista tummaa suklaata, vaikka et edes tykkää tummasta suklaasta. Kaikki muutkin ostivat ja sanoivat, että se on hyvää rinne-evästä ja paaaljon terveellisempää kuin maitosuklaa. Jostain laukkusi pohjalta löydät vanhan, rypistyneen hedelmäpussin, jonne muiden esimerkistä laitat tumman suklaan palasia, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä. Samalla mietit, mahtaakohan rinteestä saada hampparia.


Mökistä lähtiessä on hiukan sumuista. Missähän suunnassa hissi on? Kymmenen hengen porukkanne saadaan kolmessa erässä liikenteeseen, mutta viimeisen porukan pitää jäädä odottamaan yhtä vessareissulaista. Ensimmäinen hissi selätetty, pylly jäätyi vähän kiinni penkkiin. Sitten se odotetuin, Alppien ensimmäinen lasku, koittaa. Seitsemään vuoteen et ole käynyt suksillasi ennen tätä kautta, joten jyrkkä, jäinen mäki pelottaa ja varpaat pusertuvat monojen seinämään. Auraamalla ja parinkymmenen metrin välein hengähtämällä selviät ensimmäisestä koitoksestasi. Olisipa tämä päivä jo ohi.


Saavutte päähissille ja unelmaporukkanne jakautuu kahteen, sillä kokeneet konkarit haluavat kulkea omia teitään, rinteiden ulkopuolella. Katsotte rinnekartasta kyseisen huipun korkeimman kohdan ja otatte sen valloittamisen päivän agendaksi. Sukset pois ja mukavaan gondolihissiin. Heitätte läppää ja saatatte muiden matkustajien iloksi vähän lauleskellakin. Ette huomaa sumun tiivistymistä ympärillänne. Välistopilla on jo vaikea nähdä, missä seuraava hissi on, mutta matka jatkuu yhä vain ylöspäin.


Aah, tässä sitä ollaan, Alpeilla, hyvällä porukalla, vuoren huipulla ja ekat kunnon laskut odottaa. Tämän takiahan tänne ollaan tultu. Rinne on jäässä, muistat, ettet osaa kantata ja pelottaa. Sen lisäksi et näe eteesi, hyvä kun tiedät, missä ystäväsi hiihtävät. Okei huh, rinne on merkitty punaisin tikuin, etpähän ainakaan lennä rotkoon. Tulipa tiukka kurvi, mihinköhän ystävät katosivat. Ai tuolla näkyy yksi sininen takki, miksiköhän se yrittää punaisen kepin toiselle puolen. 
Whumps! Nyt se tippui tuosta rinteestä. Mitähän tässä nyt tehdään. Jahas, yksi seurueesta on vyötäisiään myöten hangessa viiden metrin pudotuksen päässä. Whumps! Jahas, nyt siellä on joku toinenkin. Ei onneksi enää tätä porukkaa. Pelon lauetessa porukan yli pyyhkäisee helpotuksen aalto ja samantein alkaa hysteerinen nauru. Porukka saadaan kasaan ja Luojalle kiitos, ettei tämä ollut niitä kohtia, joissa rinteen ulkopuolella odottaa kymmenien metrien pudotus kiviseen rotkoon.


Kotiinlähdön koittaessa monot ovat hanganneet varpaisiisi runsaasti lisää tilavuutta ja mietit, että nämä ovat tulleet jäädäkseen. Niin ovat. Neliömetrin kokoinen eteinen täyttyy monoista, lautakengistä, laudoista, suksista ja sauvoista sekä tietysti lumesta, joka sulaessaan muuttaa eteisen lammikoksi. Kaikilla on nälkä eikä kukaan jaksaisi lähteä kauppaan. Kaupassa huomataan, että alppikylään on ilmeisen hankalaa ja hyvin hintavaa tuoda ruokaa, sillä viikon budjetti on illassa käytetty. Viini on halpaa, se maksaa pari euroa pulloa. Sitä otetaan.


Joku jaksaa keittää makaronit ja paistaa kolme kiloa jauhelihaa (50€). Nälkäkiukku laantuu ja tunnelma muuttuu mukavan leppoisaksi jokaisen tyhjentäessä omaa kahden euron viinipulloaan. Joku muisti, että mukaan on otettu pelikortit, joten voisi hyvin pelata juomapeliä. Bussikuskin seurauksena mökissä örveltää nyt kymmenen humalaista apinaa. Illan mittaan muistetaan kehua toisten pyllyjä, tunnustetaan rakkautta ja kerrot, kuinka hyvä ystäväsi ärsytti sinua kun ensimmäisen kerran tapasitte. 
Kahden aikoihin yöllä joku on käynyt oksentamassa punaviinit kokolattiamatolle, olet kertonut viidettä kertaa saman vitsin ja nyt on täydellisen selfien aika.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti