5. LUUKKU: Pentuterapiaa

2016/12/06
ystävyys, friendship, puppy dog pentu photography Olympus OM-D E-M10

Tänään haluan puhua ystävyydestä, haluaisin kehottaa kaikkia arvostamaan niitä ihmisiä, jotka vuodesta toiseen ovat siinä vierellänne. Mulla on monta todella tärkeää ystävää, joiden välillä en nykyisin halua tehdä tärkeysjärjestystä. Kun aika kuluu ja ihmiset varttuu ei ystävyys ole välttämättä enää sitä, että mennään joka päivä meille koulun jälkeen pelaamaan pleikkaa tai leipomaan. Se on enemmänkin niitä ihan liian lyhyitä tapaamisia, joissa pitäisi pystyä kertaamaan koko syksyn tapahtumat.

ystävyys, friendship, puppy dog pentu photography Olympus OM-D E-M10
Rosi-tyttö oli sen verran vilkas tapaus, että ainoat selkeät kuvat saatiin hänen vedellessä tyytyväisenä sikeitä

Ystävät, etenkin ne pisimpään kuvioissa olleet, ovat pyörineet mun mielessä viime aikoina. Luonnollisesti, sillä tämä pitkä viikonloppu sisälsi yhdessäoloa niin peruskoulu- kuin lukioaikaisten ystävienkin kanssa. Olen saanut tärkeitä, rakkaita ja erittäin merkityksellisiä ystäviä elämääni viime vuosina, mutta niiden vanhojen ystävien kanssa saa palata nuoruusvuosiin, nauraa samoille huonoille jutuille ja huomata ihan nuorentuvansa siinä seurassa. 

ystävyys, friendship, puppy dog pentu photography Olympus OM-D E-M10

Yhteisen ajan rajallisuus ja kasvanut fyysinen etäisyys tekee yhteydenpidosta välillä hankalaa, mutta ilo on ollut huomata, että neljän tunnin ajomatkasta huolimatta ne ystävät ovat pysyneet ja onpa joku joskus jaksanut käydäkin Kuopiossa! Kaikilla on omat kiireet, uudet kuviot ja ehkä muuttuneet elämäntilanteetkin, mikä luonnollisesti välillä vaikeuttaa toisen tilanteeseen samaistumista ja vitsien korrektiutta. Silti se vuosia sitten sidottu ystävyys ja luottamus kantaa pienen alkukankeuden jälkeen.
 
ystävyys, friendship, puppy dog pentu photography Olympus OM-D E-M10

Tietysti haluaisin kaikki rakkaat ystäväni Kuopioon, olisi se vaan niin helppoa ja mukavaa. Mutta osaisinkohan sitten arvostaa tätä jatkuvaa ystävyyttä samalla tavalla? Osaisinko antaa arvoa sille, että koko porukka on kasassa taas? Kyllähän elämässä kuuluu mennä eteenpäin ja harvoin nykyisin asiat ovat samalla lailla kuin isäni lapsuudessa, kun kaikki vanhat kaverukset ja veljekset ovat asuneet koko elämänsä viiden kilometrin säteellä toisistaan. 
Tämän luukun mallina toimii Rosi-tyttönen, 9-viikkoinen stabyhoun-neiti Turusta. Hän on lukioporukkamme ensimmäinen vauva ja tädit matkasivat ympäri Suomen tätä uutta perheenjäsentä tapaamaan. Pienet naskalihampaat, pentumasu ja reipas luonne saivat tädit huokailemaan ihastuksesta tavatessaan tämän riiviön. Neitosesta tulee vielä oiva metsästyskoira isukkinsa seuraksi! 

ystävyys, friendship, puppy dog pentu photography Olympus OM-D E-M10

Olen elänyt lapsuuden- ja nuoruudenystävistäni nyt kohta kolme vuotta kaukosuhteessa. Se on vaatinut kaikilta ymmärrystä ja joustoa. Jos käyn kaksi kertaa syksyssä pk-seudulla, täytyy ne tapaamiset sopia jo hyvissä ajoin. Joskus itse kustakin tuntuu, että homma ei ole enää samanlaista ja olen menettänyt ystäväni. Fakta on kuitenkin se, että ei niistä niin helpolla eroon pääse ja monesti homma onkin sitten niin, että tavatessa asiat ovat aivan kuten 3 vuotta sitten. 
Monesti yksi huolenaiheista toiselle paikkakunnalle opiskelemaan lähtiessä on se, miten pitää vanhat ystävät yhä mukana. No tässä viisi tapaa, joilla minä olen ainakin vielä onnistunut pitämään ne tärkeimmät ihmiset. 

1. WhatsAppin ryhmächatti on ihan ehdoton numero uno. Siellä voidaan vaihtaa niin triviaalit kuulumiset, turhat selfiet kuin viimeisimmät miesseikkailutkin. 

2. Puhelu, tämä on ihan klassikko. Maratonpuheluissa vaihdetaan kuulumiset usean viikon ajalta, puhutaan niitä syvällisempiä ja muistetaan taas, miltä se ystävän ääni kuulostaakaan.

3. Pidemmät get togetherit, jotka täytyy lähestulkoon poikkeuksetta sopia useita kuukausia etukäteen. Onhan se vähän surullista, kun vanhat kunnon spontaanit leivontahetket eivät ole enää mahdollisia, mutta kyllä siinäkin on fiilistä, että näkee rakkaita ystäviään useampien päivien ajan. 

4. Hyväksytään muuttuvat elämäntilanteet. Pitää hyväksyä se, että me ei olla enää 10- tai 16-vuotiaita ja muuttuvat ajat tuo mukanaan uusia juttuja ja joitain vanhoja asioita jää pois. Nostalgisesti voi sitten näitä vanhoja kuvioita muistella ja miettiä, kuinka kaikki oli ennen niin paljon paremmin ja nykynuoriso on ihan rappiolla

5. Kirjoita kirje. Tämä oli minusta ihana tapa! Aloitin tämän yhden lapsuudenystäväni kanssa, jonka kanssa tuntui, että aina oli niin paljon sanottavaa ja kerrottavaa, mutta aika ei riittänyt eikä whatsapp tuntunut hyvältä alustalta. Me vaihdettiiin useampi kirje, mutta kesällä meillä tuli tauko, jota ei ole vieläkään päätetty. Sainpa nyt hyvän motivaation aloittaa uudestaan!

ystävyys, friendship, puppy dog pentu photography Olympus OM-D E-M10

Joulun aika on loistava hetki ottaa yhteyttä niihin vanhoihin ystäviin, joihin yhteydet ovat ehkä vähän jo katkenneet. Ja se on ainakin loistava hetki järjestää kaikkia yhteisiä pikkujoulu-nimisiä tapahtumia! Ihanaa joulunodotusta kaikille <3

2 kommenttia :

  1. Tiedän niin tasan, mistä puhut! Itse muutin 600 km:n päähän abivuonna, mutta edelleen se lukioaikojen porukka on "ainoa oikea" :D Meillä vielä haastetta tapaamisiin tuo, kun suuri osa porukasta on jo perheellistynyt :) Ihanaa kuitenkin, kun on säilynyt ystäviä sieltä hamasta lapsuudesta ja nuoruudesta asti. Se on suuri rikkaus, kun on ihmisiä, joille ei ihan kaikkea tarvitse selittää juurta jaksain :D Toi viides vinkki: Ihan parasta, suosittelen lämpimästi! Itse olen jo vuosikausia kirjoitellut aina silloin tällöin muutaman ystävän kanssa ja kyllä se omin käsin kirjoitettu "vanhanaikainen" pitkä kirje lämmittää mieltä pidempään kuin pikainen whatsapp-viesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! On se niin hauska jotenkin, kun välillä tuntuu, että ne tuntee sut paremmin kuin sä itse :D Ja uskaltaa kyllä kertoakin sen sitten ;) Ei mitään vieraskoreutta!
      Siis tuo kirje! Olin niin yllättynyt sen herättämistä fiiliksistä. Oli todella kiva kirjoittaa oikein pitkän kaavan kautta, kun ei just tällä wa-aikakaudella tule sillä tavalla ehkä tehtyä :) Ja jotenkin on kivempi vastata niihin pitkiin viesteihin myös kirjeellä kun saa ajatusta siihen mukaan kunnolla! Ehkä pitäisi ottaa tavaksi ihan kaikkien ystävien kanssa :)

      Poista