21. & 22. LUUKKU: Pääsykoevinkki V

2016/12/22
En tiedä oletteko huomanneet, että joulukalenterini on laahannut aika kuun alusta asti yhden päivän myöhässä. Koko kalenterin ajan mietin, että korjaan tämän asian sitten jossain vaiheessa kun aikaa on enemmän. Ensin tarkoitus oli korjata virhe heti seuraavana päivänä, mutta se jäi. Sitten suunnittelin paikkaavani tätä erhettä tentin jälkeen, mutta sitten tuli muita kiireitä eikä ideoitakaan ikinä ollut liiaksi asti. Viimeinen yritys oli eilinen, kun matkustin superaikaisella junalla Vantaalle. Sunnittelin tekeväni ensimmäisen postauksen ihan aamulla ja toisen ihan illalla. Huomasin kuitenkin kaipaavani rakkaiden ihmisten seuraa enemmän kuin mitä halusin saada tämän valmiiksi, joten sekin sitten jäi.
Niimpä saapui tämä päivä, jolloin jotain olisi pitänyt olla tehtynä, että aaton luukku kuitenkin aukeaisi oikeana päivänä. Tänä päivänä minulla oli kuitenkin muita syitä pysyä poissa koneelta, olinhan lupautunut jouluruokien väsääjäksi. Aamuni alkoi siis riisipuuron keittämisellä, josta en edes itse saanut ammentaa omalle lautaselleni vaan kaikki meni porkkanalaatikon mukana uuniin. Tänään valmistui myös lanttulaatikko, piparit sekä viimeiset ruokaostokset, joten kädet täynnä olen saanut olla koko päivän.


Ja jotta tämä ei olisi tarpeeksi, on minulla yksi joululahja vielä tekemättä. Ei paketoimatta, vaan tekemättä. Joten aina kun ruuanlaitto ei vaatinut täyttä huomiotani, kilistelin puikkoja. Autossa istuessani neuloin, neuloin hengatessani kavereiden kanssa, neuloin joka ikisessä välissä, jossa käteni vain olivat vapaat. Joten tällä kertaa minulla todella on aasinsilta, minulla on pointti alkutarinassani ja voin siis kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että suunnitelkaa ja toteuttakaa. 
Vuorokaudessa on hyvin rajattu määrä tunteja ja vielä rajatumpi määrä niitä tunteja, joita voi käyttää tärkeisiin asioihin, kuten opiskeluun. Itse ainakin arvostan unta, harrastuksia, omaa aikaa ja rakkaita ihmisiä. Ja näihin kaikkiin on hyvin aikaa tehokkaan opiskelun ohessa, kun aloittaa tarpeeksi ajoissa, suunnittelee hyvin ja toteuttaa aikataulun mukaisesti.
Kun aloittaa alusta asti lukemaan tehokkaasti ja hyvällä tahdilla, huomaa ettei toukokuussa tarvitsekaan panikoida. Ei tarvitse harmitella, kuinka silloin tammikuussa olin suunnitellut lukevani tämän bilsa kolmosen, mutta koe tuntui olevan niin kaukana ja asiatkin vähän höpöhöötä, niin jätän tämän myöhemmäksi. Siitähän se paniikki tulee, kun tuntuu, että ei ole tehnyt töitä niin paljon kuin pitäisi. Ja siitä tulee myös morkkis ja ärsytys. Miksi tuhlata se vuosi, jos olet sen alunperin tätä projektia varten varannut?
Ja nyt, kuten aina, tarkoitukseni ei ole lietsoa paniikkia vaan herätellä sitä motivaatiota tarttua niihin kirjoihin. Varmaan monesta tuntuu jo siltä, että syksy meni ohi ihan hujauksessa. Kevät menee vielä nopeammin ja siksi on hyvä nyt miettiä sitä suunnitelmaa kevään varalle. Varaa itsellesi aikaa opiskeluihin, mutta myös omaa aikaa, aikaa harrastuksille ja aikaa rakkaille.
Itse lähtisin kartoittamaan tilannetta miettimällä, mitä osaan jo nyt hyvin ja mitkä ovat heikoimmat osa-alueeni. Sitten keskittyisin yhtenä tai kahtena päivänä viikossa kertaamaan niitä vahvoja osa-alueita aineita kierrättäen. Loput päivistä pyhittäisin uuden opiskelulle ja vaikeiden asioiden miettimiselle ja vahvistamiselle. 
Tällä tahdilla on hyvä jatkaa niin pitkään kuin uuden opettelemista vielä löytyy. Mikäli sinulla on enää kurssi tai kaksi ihan uusia, voi kertaamiseen ja vaikeiden asioiden vahvistamiseen käyttää useampiakin päiviä. 
Suunnittelun taitaa varmasti moni ja uskonpa, että tässä on ehditty jo useita suunnitelmia syksyn ja kevään varalle laatiakin. Sitten se toteutus. Kun tekee vähän töitä useampana päivänä, tuntuu taakka inhimillisemmältä ja aikaa jää myös muuhun. Itselleni toimi loistavasti kuuden tunnin "työ"päivät aikanaan. Kolme tuntia aamulla ja kolme tuntia iltapäivällä, molemmat hujahtivat yleensä nopeasti tehtävien parissa. 
Oli helpottavaa sulkea kirjat iltapäivällä, kun tiesi tehneensä päivän työt eikä illalla tarvinnut enää miettiä rästihommia. Seuraavana aamuna puurtamisen aloitti iloisena, kun viime kerrasta oli jo tarpeeksi aikaa ja aivot olivat saaneet levätä.
Toukokuussa en muista saaneeni isompia hermoromahduksia, kun tiesin tehneeni töitä tasaisesti ja tekeväni parhaani tulevassa koitoksessa. Toki edellisenä iltana olin riekaleina eikä nukkumisesta tahtonut tulla mitään, mutta en tiedä ketään, jolla näin ei olisi käynyt. Toukokuussa pari vikaa viikkoa ennen koetta tein rauhassa tehtäviä samaan malliin, olin jo suurimmaksi osaksi siirtynyt kokonaan kertaamaan vanhoja tehtäviä, mutta opettelin kyllä vielä fysiikasta uutta kurssia, jota en sitten koskaan saanutkaan täysin hallittua.
Minullakin oli hyvä aikataulu ja hyvä tahti, mutta halusin varmistua siitä, etten pala loppuun ja että varmasti jaksaisin painaa kevään loppuun saakka. Siksi en tehnyt viimeisilläkään viikoilla ylitöitä vaan jatkoin tasaista puurtamista valitsemallani tiellä, kuusi tuntia päivässä, kuusi päivää viikossa, tammikuusta toukokuuhun. Ja silloin se riitti.
Joten miettikää, suunnitelkaa ja toteuttakaa, näin säilyy rauhallinen mieli, tasainen motivaatio ja hyvä oppimistaso läpi kevään. Tsemppiä kaikille, toivottavasti näistä neuvoista on ollut apua! Onko jäänyt jokin mietityttämään tai hampaankoloon? Vapaasti saa kysyä, yritän parhaani mukaan vastata. Onko suunnitelmat keväälle jo laadittu?

Selfieitä keväältä 2014. 1. opiskelua 2. kotiin koulusta 3. välillä urkkaa 4. ihan vaa happy face

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti