Itsensä paljastelusta

2016/11/29
Mitä sinä laitat nettiin? Mitä minä laitan? Mitä minun pitäisi laittaa? Ehkä minun ei pitäisi laittaa mitään. Ehkä minun olisi hyvä säilyttää tämä hitunen anonymiyttä, mikä on vuoden bloggauksen jälkeen enää jäljellä.
Aihe tuli itseasiassa mieleeni jo viime viikolla, kun vietettiin #tissiviikkoa. Itse en kyseistä viikkoa sen erityisemmin viettänyt, mutta törmäsin useampaankin jakoon kyseisestä aiheesta. Ja se pisti miettimään. Pisti miettimään sitä, mitä minä haluaisin pistää julkiseen jakeluun. 
En mieti täällä kirjoittaessa, koulun ruokalassa höpötellessä, kadulla kävellessä tai sairaalan käytävillä mitä suustani päästän. Teen kyllä tietoisia valintoja, etten julkisesti kaikista härskeimpiä juttuja kailota kovaan ääneen. Joskus unohdan sen ja sitten ruokala kaikuu minun tarinoidessa. Tai kaveri joutuu suhahtamaan ettet viitsisi kiroilla täällä sairaalalla. 
Valokuvaus muotokuva Potrait photography Olympus OM-D E-M10

Tykkään kirjoittaa sen takia, että saan olla oma itseni, saan pohtia, kertoa tarinoita ja välillä myös tehdä tunnustuksia. Joskus kuitenkin jätän jotain kirjoittamatta tai vaihdan sanamuotoa, sillä minun pitää miettiä, miltä vaikutan ulos päin ja mitä tietoja olen valmis itsestäni antamaan. Tuleva ammattini tekee sen. Olen luultavasti blogin kanssa jo kertonut itsestäni liikaa, olen paljastanut asioita, jotka tekevät minusta minut. Olen kertonut mistä tykkään ja mistä haaveilen.
En osaisi kuitenkaan olla toisinkaan. En lähde puolivaloilla mihinkään juttuihin, ehkä jos on ihan pakko. Haluan, että blogissani on aito tunnelma ja että täältä välittyy, kuka näitä juttuja kirjoittaa. En osaa kätkeytyä mystisyyden verhoon enkä usko, että haluaisinkaan. Joskus tulee varmasti vielä aika, että joutuu miettimään, mitkä asiat itsestä ovat julkista tietoa. Kadunkohan sitten, että olen näin paljon itsestäni laittanut nettiin. 
Lääkärin työtä tehdessä on tärkeää, että vastaanottotilanne keskittyy täysin potilaaseen. Potilas on pääosassa ja luottamuksen rakentaminen alusta asti on ykkösjuttu. Tällöin luottamuksen syntyä voi haitata, mikäli potilas joutuu miettimään tarkkaan sanojaan, ettei tuo lääkäri nyt tuomitse minua. Tuomituksi tulemisen pelko saattaa liittyä siihen, jos tietää lääkärin mielenkiinnoista, intohimoista tai harrastuksista. Jos en jaakaan samoja arvoja, saanko yhtä hyvää hoitoa.
Valokuvaus muotokuva Potrait photography Olympus OM-D E-M10

Sama mystisyyden verho on helposti kateissa pienellä paikkakunnalla. Kuinka voin harrastaa, harjoittaa uskoani tai osallistua muihin aktiiviteetteihin, kun kaikki kanssaeläjäni ja ystäväni olisivat samalla potilaitani. Asia, jota tulee mietittyä, mutta jonka ei saa antaa määrittää sinua.
En ole ensisijaisesti tuleva lääkäri. Se on yksi intohimoni kohteista, mutta ennen sitä olen montaa asiaa. Olen puoliso, tytär, sisko, kristitty ja ystävä. En halua eristää itseäni muusta maailmasta ja tyytyä pieneen kuplaan, jossa saan varmasti turvallisesti jakaa asiani, mietteeni ja tarinani. Haluan iloita muista ihmisistä ja luottaa heihin. Sen jälkeen haluan tehdä työni niin hyvin kuin ikinä voin. 
Uskon, että voin aina taistella maailman realiteetteja vastaan. Uskon, että juuri minä voin tehdä asiat niin eri tavalla kuin kaikki muut. Minun ei tarvitse sopia mihinkään muottiin, joka tekee asiat tavanomaisesti. Ja silti, kaikesta tästä uskosta ja kovasta yrityksestä huolimatta, olen aika tavallinen.
Suoritin peruskoulun kunnialla, menin lukioon, valmistuin suunnilleen ajallaan ja sitten menin aika lailla suoraan yliopistoon. Pidin yhden välivuoden, kuten niin monet muutkin. Nyt opiskelen yliopistossa, käyn reissuissa loma-ajoilla ja pidän visusti huolen siitä, että olen aikataulussa eikä opiskeluihini tule takapakkia. Hassu ajatella, että vaikka nämä listasinkin tähän ja olen sitä mieltä, että olen homman suorittanut aika lailla tavalliseen tapaan, niin yhä uskon siihen, että voin elää tätä elämää ihan erityisellä tavalla.
Valokuvaus muotokuva Potrait photography Olympus OM-D E-M10
Rakastan, kun toi käsi on samalla tavalla joka kuvassa
Haluaisin siis yhä kirjoittaa elämästäni, mietteistäni sekä tarinoida viime aikojen tapahtumista. Toivon yhä, että blogini tulee olemaan inspiraation lähde monille ja tarjoaa mielenkiintoista sisältöä! Minä aion yhä olla minä ja katsotaan sitten, miten maailma siihen reagoi. Vaatteet pysykööt suunnilleen päällä ja jutuista terävin kärki leikattuna pois ;)
Ihanaa joulukuun odotusta kaikille, silloin tapahtuu tässäkin osoitteessa kummia, kun blogin joulukalenteri pärähtää täysillä käyntiin 1.12! Odotan innolla, mitä olette mieltä tästä uudesta aluevaltauksesta, sitä ennen meininkiä voit seurata Facebookista, instasta, blogit.fi pinterestistä (reissusuunnitelmia!) ja bloglovinista.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti