Unelmoinnista ja elämän suunnittelusta

2016/08/13
Olen aina ollut kova tyttö unelmoimaan ja saatankin uppoutua haavemaailmoihin keskustelemaan itseni kanssa. Trendikkyydestä huolimatta en ole koskaan oppinut elämään hetkessä ja olemaan täysin tyytyväinen tässä tilanteessa. Milloin odotan lukioon pääsyä, sieltä valmistumista, yliopistoon lähtemistä, oikeisiin töihin pääsemistä, valmistumista, häitä, perheen perustamista, aikuisten elämää ja talon rakentamista.
Kun luin pääsykokeisiin, niin ajattelin koko ajan, että sitten, kun pääsen sisälle, elämäni on täydellistä. Sitten voin alkaa elää hetkessä, koska ei tarvitse enää odottaa mitään saapuvaksi. Jotain edistystä on varmasti tapahtunut, sillä arkeni on paljon täydempää ja hauskempaa kuin ennen. Silti yhä odotin klinikkaa alkavaksi, nyt odotan ensimmäistä manukeikkaa, oikeita töitä ja kaikkea sitä, mihin en ole vielä valmis
Yläasteella suunnittelin elämälleni aikataulun. Suunnittelin, milloin tapaan elämänkumppanini, milloin tulee lapsia, missä asumme ja mitä teen työkseni. En suunnitellut sitä, että teini-ikäisenä aloitetut parisuhteet saattavat tulla tiensä päähän muutaman vuoden jälkeen. En suunnitellut, että kapinavaihe tulisi lukiossa ja opiskelu ei enää kiinnostaisi. En suunnitellut aikatauluuni mahdollisia välivuosia. En suunnitellut, että 21-vuotias ei ehkä vielä olekaan niin aikuinen. 

Elämäni, kuten sen olisi kuulunut mennä:
1) Tapaa elämänkumppanisi 19-vuotiaana ja pääse opiskelemaan suoraan lukiosta
2) Kihlat 20-vuotiaana
3) Naimisiin 21-vuotiaana
4) Välissä opiskelua ja asunto-ostoksia (mieluiten Helsingin kantakaupungista)
5) 24 - 25 -vuotiaana valmistuminen yliopistosta (ala vaihteli päivän mukaan)
6) Ensimmäinen lapsi 25-vuotiaana
7) Muutto Karhusaareen tai Westendiin siinä ennen kolmikymppisiä idyllisen perheen kanssa
8) My life is complete

Kerroin tätä suunnitelmaa faktana ystävilleni pitkään, siihen asti kunnes ensimmäinen rajapyykki huiteli ohi. Sittenkin vielä naureskelimme, että en olisi kuin vuoden jäljessä aikataulustani. Näin olisi varmaankin ollut, ellei johdatus olisi vienyt elämääni ihan uusille poluille. 
Minusta on ihana haaveilla ja unelmoida, miettiä, missä haluan asua isona, minkälainen koti sopisi meille ja mikä työ olisi kaikkein mielekkäintä. Varsinkin automatkoilla saatan uppoutua mieleeni ja miettiä unelmieni skenaarioita, kunnes havahdun siihen, että en ole puhunut oikeasti mitään. 
Vaikka elämän suunnittelu ei ole tarkoituksenmukaista ja sanomattakin selvää, että elämä ei tottele tarkkoja aikataulutuksia, osaan arvostaa mielikuvitustani ja tapaani uppoutua ajatuksiini. Tämän piirteen ansiosta olen myös hyvin idearikas ja mielikuvitukseni avulla saan usein hyviä (joskin korkealentoisia)  aivoituksia. 
Olen päättänyt antaa itselleni luvan unelmoida, mutta en enää sorru elämän aikatauluttamiseen. Löytyykö muita haaveilijoita tai suunnittelijoita? Mitkä ovat fiilikset tästä luonteenpiirteestä?

valokuvaus luonto, nature photography, Olympus OM-D E-M10


valokuvaus luonto, nature photography, Olympus OM-D E-M10


valokuvaus luonto, nature photography, Olympus OM-D E-M10

6 kommenttia :

  1. Voin pitkälti samaistua tekstiisi! En ole niinkään aikatauluttaja, vaan maisemoin mielessäni tulevaisuutta. Myös "sitten kun.."-fiilikset on samanlaiset. Haaveilla kuitenkin pitää, mutta antaa elämän mennä omalla painollaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo juuri tuo maisemoiminen nykyisin vahvempana, kun ilmeisesti ei voi aikatauluttaa :D Joo ehdottomasti otettava missioksi tuo, että ei pidä hallita niin paljon ja yrittää nauttia ihan siitä arjesta!

      Poista
  2. Voi apua, oon just tuollainen! Varsinkin tuo omiin kuvitelmiin uppoaminen :D Ja jep, nyt on jo suunniteltu koti, joka sitten joskus rakennetaan ja sekin on jo selvää, minne laitan flyygelini ;) Jouduin siis luopumaan mun pianosta nyt muuton vuoksi, joten jollakin pitää lohduttautua!

    Aika hauskaa muuten tuo aikataulutus, olen sortunut siihen itsekin. Elämäni oli "valmis", mutta niin vain tuli tarve kääntää kaikki päälaelleen... Ehkä ikä auttaa tuossa hetkeen tarttumisessa, ainakin olen huomannut asteittaista seestymistä :D Mutta unelmia pitää olla, koska niistä kaikki lähtee. Lääkiskin oli ensin unelma, mutta nyt siitä tulee totta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, just tuollasia mäkin haaveilen :D ihanaa, kyllähän sitä pitää olla suunnitelmat selvillä ;)
      Mutta upeen rohkeeta lähteä seuraamaan sitä unelmaa, vaikka omassa mielessä ja etenkin muiden mielestä elämä olis ns valmis! Ja kyllä mä oon sitä mieltä, että unelmointi auttaa myös motivaation ylläpitämisessä! Ainakin ite muistan sillon hakuaikana, että kun vaan haaveili siitä koulusta ja mietti mitä tekee mikäkin kesä, niin jakso sitä lukemista ihan erilailla!
      Eli helpotusta on luvassa :DD

      Poista
  3. Siun tekstiä on vaan helppo ja ihana lukea, se on jotenkin tosi luontevaa ja avointa. Oon myöskin aika haaveilija ja välillä täytyy ihan pohtia, että mitenkäs ne haaveet nyt tosielämään soveltuu. Voitkin omasta blogistani käydä lukemassa, mihin se haaveilu aina meikäläisen vie, vai viekö mihinkään :D Hetkessä elämisen helppous kun tahtoo viedä mukanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitps Emppu, kyllä tässä huomaa että se kirjoitustaito kehittyy koko ajan!
      Niimpä, itelläkin tosi korkealentosia suunnitelmia, mutta sitten tosielämää pitää välillä miettiä :D
      Nyt alko kiinnostaa, pakko käydä lukemassa! Sekin on varmasti semmonen että kun sen oppii niin helppo jäädä siihen kiinni :)
      Ihana kommenttti <3

      Poista