Opiskelijan kiireisin viikko

2016/05/03
Haikein mielin, mutt silti helpottuneena totean, että opiskelijakoitoksen rankin viikko on nyt ohi, kun vappu on saatu ihanasti taputeltua menneeseen elämään, ensi vuonna sitten! Tämän vuoden vappu oli jälleen edellistä pidempi ja testasi osallistujien kisakuntoa ankaralla ja isällisellä kädellä. Viikon mittaiselle koetukselle mahtui kaikenlaista, ja vaikka en harmikseni ja onnekseni kaikkeen päässytkään osallistumaan, niin vappu oli aivan huikea! Pistän kaiken nyt vapun syyksi, kun en ole jaksanut päivitellä blogiani, mutta nyt lupaan ryhdistäytyä.

Kuolon wappu 2016 alkoi viikko sitten lauantaina Ozgar-gaalalla, jossa esitettiin vuoden parhaimpia elokuvatuotoksia. Kävimme tietysti seuraamassa toinen toistaan hienompia (lue:häiritsevämpiä) elokuvia, mutta painuimme aikaisin pehkuihin nössö-huutojen saattelemana.


Sunnuntaina oli vuorossa melkein ehkä lempparini koko vapussa, tiivistunnelmaiset vappusitsit elämäm koulu - teemalla. Sitseillä sain esitellä toisen persoonallisuuteni, Anan, joka laukoi säädyttömyksiä aina tilanteen saatuaan ja näytti sanalla sanoen järkyttävältä. Sain luonnollisesti paljon kehuja onnistuneesta asustani. Jotkut saattoivat sen myös instassa nähdä: annithe!


Maanantaina heräsin yllättävän virkeänä ja lähdimme iltapäivästä käymään Ravikunkussa, jossa oli oikeiden ravien lisäksi myös opiskelijaravit, joissa opiskelijat ottivat mittaa toisistaan raviradalla. Minä en luonnollisestikaan ollut kisaamassa, sillä en juokse lujaa ja painan yhtä paljon kuin pojat. Ilta sujui puolestani kuivissa merkeissä, niin alkoholin kuin voittojenkin suhteen. Ravikunkusta oli muuten juttua maikkarin sivuilla, jos satuitte bongaamaan!




Tiistaina pääpaino oli Laulukuolon eli meidän kuoromme kevätkonsertissa, jossa rakas puolisoni esiintyi niin laulajana kuin johtajanakin, olin pakahtua ylpeydestä, kun hän meni jammaamaan kuoron eteen, kuoron laulaessa hänen sovitustaan, upeaa! Illalla olisi tosissaan ollut juomapeli-ilta, mutta minä päädyin salille (viikon eka ja vika). 


Keskiviikkona oli ainoa päivä, jolloin en osallistunut mihinkään vapun rientoihin, ja hyvä niin, sillä koitos oli vasta edessä! Silloin olisi ollut harvinaista herkkua tarjolla, kun torisitsit rantautuivat mualiman navalle. Sitsien vannoutuneena rakastajana harkan sattuminen täysin päällekäin sitsien kanssa oli kova pala nieltäväksi, mutta siitä selvittiin ja helpotti kyllä kuulla, että sitsit olivat olleet "täysi farssi". Tästäkin löytyy viedoklippiä, tällä kertaa Ylen valmistamana. 
Torstaiksi olimme lupautuneet ystäväni kanssa vahtimaan Gladiaattoripäivien rastia ja tarkoitukseni oli olla kuivin suin myös tällöin. Gladiaattoripäivänä joukkueet pääsevät kisailemaan eri rastien muodossa, muun muassa sumopainin, rodeohärän ja vaakabenjin muodossa. Kaljahammastani alkoi kuitenkin kolottaa, joten kun aamuluentojen jälkeen käväisin kodin kautta, tarttui mukaani erinäisiä helpottavia tekijöitä. Ilta meni yhtään väheksymättä villisti, mutta olin nukkumassa jo yhden aikoihin sillä perjantaina olisi vuoro vapun lempiohjelmaan! 


Perjantai-aamuna peilistä katsoi pöhöttynyt naama ja mietin epätoivoisesti, mitenhän tästä saadaan mitään naisen näköistä leivottua. Kovan työn tehtyäni loikkasin reippaasti pyöräni selkään vain huomatakseni, että ulkona sataa kaatamalla. No koululle saavuin sitten kuitenkin uitetun koiran näköisenä parhaista yrityksistäni huolimatta. Onneksi oltiin pääasiassa poikain kanssa liikenteessä, niin eihän ne mitään huomaa! Puolenpäivän aikoihin hypättiin koululta bussiin ja vuoro oli Savo-Karjala-excun.


 Tarkoituksena on kiertää bussilla maakunnan parhaita menomestoja (räkälöitä), juoda yhdet ja lähteä seuraavaan paikkaan. En tiedä, kuulostaako hauskalta, mutta kaikki mihin liittyy bussiajelua ja kaljaa, ei voi mennä pieleen. Bussissa jöötä piti ihanaakin ihanampi bussi-isäntämme ja koska saavuin vikana bussiin sain luonnollisesti eturivipaikan, joten pääsin itselle ominaiseen tapaan kertomaan vitsejä mikkiin, josta sekä minun että muiden matkalaisten matkan taso varmasti parani hurjasti. Kymmenen maissa olimme takaisin Kuopiossa, mutta baarissa en viihtynyt kuin tunnin, karaokesta huolimatta (pahoittelut paikalla olleille). 


Lauantaina pelkäsin todellisesti terveyteni puolesta, sillä tänäänhän vasta koitti itse pääpäivä. Aamupäivä kului rauhallisissa merkeissä siivoillen ja syöden ja iltapäivällä lähdimme ensimmäiseen etkopaikkaan. Kuten tapoihin kuuluu, söimme ja joimme mukavan porukan kanssa. Itselläni oli ehkä hieman käynnistymisvaikeuksia kahden edellispäivän takia, mutta booli tekee aina tehtäväsä. Parin tunnin istuskelun jälkeen lähdimme ulos pelaamaan korista ja nauttimaan auringosta. Sen lisäksi yritimme rakentaa lautan, jotta pääsisimme hakemaan lammella jääsohjon päällä olevia palloja. No ehkä sanomattakin selvää, että se ei onnistunut, Luojan kiitos. 

Kahdeksan maissa hylkäsimme mukavan etkoiluasuntomme ja suunnistimme Vitriinille, Kuolon kerhotilalle illan pääbileisiin. Lähdimme ripeästi matkaan, sillä olimme kuulleet huhua, että sieltä on ruoka loppu. No apinaa koijataan, eihän se loppu ollut, vaan saavuttuamme saimme käteemme hampparit ja lihikset ja ihana ilta sai alkaa. Hiukka liioittelun makua, etten sanoisi, keskinkertainen ilta sai alkaa. Kuten Vitriinin bileissä yleensä, porukka oli sekaisin kuin seinäkello, lattiat ovat tahmeampia kuin toffee ja meikäläinen joutuu jossain vaiheessa eroon kavereistaan. Onneksi sieltä varmaan puolet oli tuttuja ja niistä noin puolet halukkaita, tai liian kilttejä sanomaan ei, kuuntelemaan minun juttujani, joten aika surahti nopeasti.

 Vitriinillä ollessa saunominen kuuluu juttuu ja niin tänäkin kertana kävin saunassa kertomassa parhaat tarinani, laulamassa parit laulut (edelleen anteeksi) ja sitten livistin karkuun. Meno(vesi) alkoi hiipumaan ja tylsänä pariskuntana hiippailimme jo kahden aikoihin nukkumaan. 

Sunnuntaina heräsimme yllättävän hyvävointisina ja pian porukkaa alkoikin jo lapata meille kaiken kruunavalle wappubrunssille. Ihmiset olivst leiponeet ja ostaneet mitä herkumpia ruokia ja saimmekin rauhassa kertailla vapun tapahtumia ja syödä masut täyteen. Vissyä ja kahvia kului armeijallisen verran, mutta näin sitä vaan selvittiin jälleen! 

Loppukaneetiksi perinpohjaisen selostuksen jälkeen kuuluisa lainaus tuntemattomalta nerolta:
"Lääkis on ihmisen parasta aikaa"
Laitonta touhua


Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on hyvä päättää, ensi kerralla (lupaan, että tällä viikolla), vuorossa kokeilemistani opiskelutekniikoista ja arvio siitä, mikä toimii ja mikä ei. Ja tsemppiä hurjasti niihin lukuihin, nyt on loppurutistukset enää! 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti