Filippiinit: Sukeltamassa Panglaolla

2018/01/09
Sukelluksista kuululla saarella luonnollisesti sukelletaan. Ja näin mekin teimme vuoden ensimmäiset sukellukset joulukuun puolivälissä Baligasacin saaren tuntumassa merikilpikonnia ja riuttaa ihastellen. Koska edellisestä sukelluksesta oli kuin huomaamatta ehtinyt kulunut vuoden päivät, odotimme tulevia reissuja jännityksen ja innostuksen sekaisin tuntein.

Ei huonoa pinta-aikaa

Ensimmäisen päivän järjestäjäksi valitsimme Alona Beachilla sijaitsevan Island Adventuren, joka oli ystäviemme valinta Open Water Diver –kurssin suorittamispaikaksi. Kaksi sukellusta varusteineen, kyyteineen ja pääsymaksuineen maksoi 3350 pesoa (noin 55 euroa). Kohteeksi valikoitui tuolloin kuuluisa Baligasacin saari yhdestä selkeästä syystä. Merikilpikonnat. Tommi ei ollut vielä sukelluksillaan päässyt todistamaan noita ylvään rauhallisia eläimiä, joten nyt kun tarjoutui mahdollisuus suurella todennäköisyydellä nähdä kilppareita, oli siihen tartuttava.


Kilppareita...

Ja kilppareitahan me näimme. Emme yhtä tai kahta vaan peräti seitsemän rauhallisesti eteenpäin soljuvaa meriheinää rouskuttavaa kilpikonnaa. Ne olivat isoja ja rohkeita, kaikki näkemämme olivat helposti yli puolimetrisiä halkaisijaltaan ja päästivät ihmisen muutaman metrin päähän lähteäkseen sitten rauhassa uimaan poispäin, kun pällistelevien turistien naama alkoi kyllästyttää.





Näkyvyys Baligasacin saarella oli hyvä, arvioiden noin 20 metrin pintaan. Sukelsimme Turtle Pointin ja Black Forestin kohteet. Keskisyvyys molemmilla sukelluksilla oli 12,5 metrin tuntumassa eikä yli 18 metrin syvyyksiin ollut tarve päästä, kaikki mielenkiintoinen tapahtui 5-15 metrin syvyydessä. Baligasac sopiikin hyvin pelkän OWD-kurssin haltijalle.





Black Forest oli mielenkiintoinen koralliriutta pikimustan korallinsa ansiosta. Noissa 18 metrin syvyyksissä ja matalammalla löytyi myös värikästä korallia, mutta syvemmälle mentäessä kaikki koralli muuttuisi mustaksi. Meillä oli kuitenkin OWD-sukeltaja mukanamme, joten emme menneet niin syvälle. Koralli oli suhteellisen hyväkuntoista ja elämää oli paljon. Näimmepä elämämme ensimmäisen kunnon kalaparvenkin, kun joukko Jackfishejä päätti uida vierestämme. Katselin hölmönä riutan seinämää päin, kun sukellusoppaamme alkoi huitoa avomerelle päin. Sukeltaessa kääntyminen on kuitenkin hitaampaa ja se hämää, joten vaikka luulin jo kääntyneeni täysin taakse molempiin suuntiin, oli taakseni tosiasiassa jäänyt sokea piste, jossa valtava kalaparvi lymyili. Onneksi sukellusoppaamme jatkoi sinnikkäästi viittomista, joten näin loppuen lopuksi parven ja ikuistin itseni sen kanssa.

-- ja sammakoita
"Mitä? Missä? Täh? Ai siinä!"

"Tuu kattoo hei lähempää. Näätköhän sä sieltä edes? Valtava kalaparvi just mun takana"

And is gone


Toinen sukelluspäivämme vei aivan Alona Beachin tuntumaan, kun testasimme sen kotiriutan. Tällä kertaa sukelluspuljuksemme valikoitui BoholDivers Club, Panglaon saaren vanhin sukelluspuoti. Kävelimme rannalla ja päätimme käydä kyselemässä hintoja sekä tarjontaa ylihuomiselle. Puodissa meidän otti vastaan erittäin ystävällinen espanjalaisnainen ja hetkeä myöhemmin myös espanjalainen mies ilmaantui paikalle, he kertoivat mielellään tarjonnastaan ja esittelivät sukelluspaikkoja saaren lähettyvillä.

Pariterapiaa


Mies harmitteli meille, että kaikki halusivat aina lähteä lähisaarille sukeltamaan, vaikka Panglaon edustallakin oli maailmanluokan riuttaa nähtävänä. Jäimme yön yli pohtimaan asiaa ja varasimme seuraavana päivänä kaksi sukellusta diveshopin edessä oleville riutoille. Ja tähän ratkaisuun olemme ehdottomasti tyytyväisiä! Hintaa tuli kahdelle sukellukselle 3250 pesoa sisältäen kaiken.

Aloitimme sukelluksemme noin viiden metrin syvyydestä hiekkapohjalta ja hiljakseen potkuttelimme sukellusoppaamme, Klausin, perässä kohti syvyyksiä. Hiekkapohjakin oli täplittynyt koralliryppäistä, joiden kauniit värit välkkyivät kirkkaassa auringonpaisteessa. Todellinen jawdropper tapahtui kuitenkin vasta saavuttuamme matalan hiekka-alueen reunalle. Tämä on pinnalla se kohta, jossa turkoosina kimmeltävä vesi vaihtuu syvän siniseksi. Näkyvyys oli tällä kertaa huonompi kuin tavallisesti, ehkä jotain 10-15 metrin pintaan, joka sai aikaan sen, että meidän lipuessa rauhassa hiekalta riutan reunalle, näytti vesi jatkuvan loputtomiin. Se tunne oli sanoin kuvaamaton. Siinä todellakin tunsi lentävänsä äärettömyyden yläpuolella. Pikkuhiljaa laskeutuessamme alkoi pohjakin piirtyä näkyviin ja pystyi keskittymään riutan kuhisevaan elämään.

Tommi ja Klaus matkalla tuntemattomaan

Sukellusoppaamme Klaus oli mielenkiintoinen tapaus. Tuppisuisena ja äärettömän vanhana hän tuntui meressä sulautuvan osaksi sitä. Sukellusbriiffejä oli Klausilta turha odottaa, kysymyksiinkin sai yksisanaisia vastauksia. Vedessä Klaus sulautui osaksi luontoa ja tuntui unohtavan kaiken muun ympäriltään. Pystyasennossa hän asettui riuttaa vasten ja ajelehti sitten virran mukana riuttaseinämää tarkastellen. Välillä hän saattoi kopauttaa riuttaa metallisella tikullaan ja näytti pohtivan syntyjä syviä. Klaus ei ollut juurikaan kiinnostunut sellaisista maallisista asioista, kuten meidän ilmankulutuksemme, joten viisarin värähtäessä seitsemäänkymmeneen bariin näin parhaaksi uida hänet kiinni ja viittoa tilanteen kulku. Klaus ei käsimerkeistä piitannut, joten seurasimme hänen esimerkkiään, katsoimme omista tietokoneistamme turvapysähdyksen ja nousimme sitten Klausin kanssa pintaan. Kun kysyin Klausilta, joka oli viettänyt kyseisellä saarella yli 20 vuotta, millainen saari oli silloin, sain tyhjentävän vastauksen ”better” ja tiesin meidänkin olleen pieni syy saaren huonontumiseen vuosi vuodelta.

Divebuddy



Kaiken kaikkiaan olemme tyytyväisiä Panglaon sukelluksiin, mutta emme varmaan niin vaikuttuneita, että tänne pitäisi päästä uudestaan sukeltamaan. Mukavia, helppoja hupisukelluksia ja paljon nähtävää. Sukellussaitit täällä sopivat hyvin taitojen virkistämiseen tai niiden alusta asti oppimiseen. Ja kilpparit ovat melkein taattu!

Lentoharjoituksia

10 kommenttia :

  1. Hauska lukea sukelluspostausta, näitä kuitenkin melko vähän tulee vastaan matkablogeissa. Pitäisi itsekin kunnostautua niiden kirjoittamisessa, blogistani taitaa löytyä vain yksi tällä hetkellä. Kilpikonnien kanssa sukeltaminen on aina iso ilo, ne ovat niin mahtavia ja leppoisia kavereita :) Ja kauniitakin, leijuessaan vedessä arvokkaasti. Nuo mustat korallit kuulostavat mielenkiintoisilta, enpä ole törmännyt tuollaiseen, että jossain syvyydessä on vain ja ainoastaan niitä. Pitääkin pitää tämä paikka mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, oon miettinyt vähän samaa, että miksi niitä ei ole enempää, luulisi, että matkabloggaajissa olisi paljonkin kyseiseen lajiin hurahtaneita! Siis, ne on niin hienoja, näyttävät hyvin rauhallisilta ja arvokkailta ja sitten pelästyessään saattavat kadota sekunneissa, ihania kavereita :D Jep, olisi ollut mielenkiintoista päästä näkemään sekin, mutta olivat ne hienoja tuolla värikkäidenkin joukossa!
      Täytyykin käydä tutustumassa blogiisi tarkemmin!

      Poista
  2. Seitsemän kilpparia, vau! Jos oikein muistan itseltä jäi tuolla lyhyellä snorklausretkellä kilpparit näkemättä, mutta mies ehti bongata parikin. Kilpparien bongaaminen on kyllä mieletöntä, siihen ei kyllästy ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no joo, kävi kyllä älytön munkki! Mäkin rakastan sitä fiilistä, kun ne niin arvokkaasti lipuu jostain esille ja sitten vaan rauhassa jää märehtimään sitä ruohoa ja saa vaan seurailla sitä niiden puuhailua. Ja tuolla ne varsinkin oli todella tottuneita ihmisiin, että eivät olleet juuri moksiskaan pällistelevistä turisteista. :D

      Poista
  3. Kivalta kuulostava paikka, pitää pitää mielessä kunhan noille kulmille joskus eksyy. Onko Filippiineiltä luvassa lisääkin sukellustarinoita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehdottomasti, tuolla on kyllä ihan maailmanluokan sukellusmestoja! On itseasiassa, ainakin kaksi ellen jaa meidän Apo Reefin reissua kahteen pätkään eli yksi hylkysukellusreissu ja yksi yönyli reissu riutalle odottavat vielä kirjoittamista ja julkaisua :) Harrastatko itsekin sukellusta? :)

      Poista
  4. Hienoja kuvia veden alta! Ollut varmaan jännä reissu ja ihania kilppareita! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! Oli aivan mahtava reissu kyllä ja mielelläni kyllä tekisin uuden matkan tuohon maailmankolkkaan <3

      Poista
  5. Oioi, olisi kyllä ihanaa olla tälle hetkellä Filippiineillä! Turkoosia merta, palmupuita ja hellettä... oioi, kyllä kelpaisi! :) Ja voin vain kuvitella miten hienot sukelluspaikat sieltä löytyykään - itse en ole koskaan sukeltanut, mutta snorklaillessa päässyt vähän edes tutustumaan vedenalaiseen maailmaa. Filippiinien reissulla pääsinkin polskimaan niin valashaiden kuin kilppareidenkin kanssa. <3

    VastaaPoista
  6. Unelmissa olisi vuoden päästä lämpöreissu joko Filippiineille tai Sri Lankaan. Filippiineistä oon kuullut enemmän hyvää sukellusmielessä. Tosiaan, hassua miten vähän sukelluksesta kirjoitellaan matkablogeissa! Itsellä on ollut kortti yli kymmenen vuotta, mutta suhteellisen harvoin sitä on tullut käytettyä, viimeksi Kroatiassa vuonna 2015. Sukelsitteko jossain muuallakin Filippiineillä? Ja miten tuo näkyvyys, oliko se samaa luokkaa kuin noissa teidän kuvissa vai kirkkaampi? :) Entä millainen mesta tää Panglao oli muuten? Sori kysymystulva, tää postaus tuli aika hyvään saumaan vaan. :D

    VastaaPoista