Kirurgian parhaat

2017/10/08
Kirurgian jakso on ollut mielestäni yllättävän mielenkiintoinen ja kirurgitkin yllättävän mukavia ihmisiä! Kuopiossa vietettyjen viikkojen lisäksi pääsimme kokemaan elämää ja sairaalaa Joensuussa viikon verran. Joensuun hajautusviikko olikin ehdottomasti yksi kurssin kohokohtia. Yliopistosairaalassa kun tulee helposti sellainen olo, että henkilökunta on jo kovin kyllästynyttä alati ympärillä pyöriviin opiskelijoihin ja itse on aina vain tiellä. 



Naistentautien säilyttäessä kiistattoman asemansa lääketieteen ehdottomana ykkösenä on kirurgia yltänyt kuitenkin top kakkoseen. Kirurgiassa tai tuttavallisemmin kirrassa parasta ovat olleet pientoimenpiteet ja vaikka kädet vielä vähän tärräävätkin, on tuloksena ollut ihan siistiä jälkeä. Mielekästä on ollut  huomata, kuinka kurssiaseman ja taitojen kohotessa on saanut myös toimia itsenäisemmin esimerkiksi päivystysalueella. 



Parasta kirralla on ollut, kun on..

.. päässyt tikkaamaan
Jep nyt ilo irti tästä bulkkihommasta, kun se on vielä uutta ja jännittävää. Muutaman vuoden päästä sitä ei varmaan ihan niin innoissaan höngi kirurgin olan takana, että tajuiskohan hän päästää sut tikkaamaan.

.. saanut pukea steriilit päälle leikkaukseen
Vielä en varsinaisesti päässyt assaaamaan, mutta olihan sekin nyt siistiä, että sait koskea niihin sinisiin liinoihin ja kuulua niin sanotusti jengiin



.. saanut itsevarmuutta tekemiseen ja tutkimiseen
Vaikka ensi kesän ekoina työpäivinä puntti varmasti tutiseekin, on ollut ihan mieletöntä huomata, kuinka itsevarmuus pikkuhiljaa kasvaa. Potilaita tutkiessa alkoi jo oma järjestys muotoutua eikä enää tuntunut vain siltä, että tekee jotain ihmetestejä ja -tutkimuksia sen takia, että nää nyt pitää tehdä. 

.. ollut paljon harkkoja
Meillä on yhteensä näiden viiden viikon aikana 24 ryhmäopetusta, joista neljä oli hajautuspaikassa. Tärkeät asiat tulee käytyä rauhassa ja potilaiden tutkimisellekin on varattuna aikaa. Harkoissa ollaan saatu mm. kokeilla kolonskoopin käyttöä ja poistaa luomia.

Kun kandi tekee päätelmiä


.. tajunnut olevansa vielä täysin vaiheessa
Onneksi saa vielä pitkään olla nuori lääkäri, jonka odotetaan kyselevän tyhmiä kysymyksiä ja huolestutaan sitten, kun näitä ei kuulu. 

Mukavaa hommaa, mutta ei ehkä kuitenkaan se intohimo. Nyt on edessä vielä yksi viikko harkkoja ja sitten Londresin lomaa pukkaa päälle. Mulla on kova tavoite loppusyksylle, kun alkaa koulun puolesta kevyempi jakso. Suunnitelmana on tehdä vihdoin syvärit valmiiksi. Nyt kun se on näin julkisestikin sanottu, niin pakko varmaan onnistua. Onko jotain mitä haluaisit tietää kirrasta tai opiskeluista ylipäätään? Kommentoi tai laita viestiä, olen ollut erittäin iloinen niistä monista viesteistä, joita olen syksyn mittaan saanut ja vastaan mielelläni kysymyksiin!

13 kommenttia :

  1. Instrumenttihoitajalta muutama vinkki teille kandeille ja muille lääkäriopiskelijoille:

    On mahtavaa, että pääsette tutustumaan kirurgiaan, ja seuraamaan leikkauksia, mielellämme otamme teidätkin mukaan, mutta muistattehan käyttäytyä ja toimia tasan niinkuin instrumenttihoitajat ja muut salin hoitajat ohjeistavat. Jos sanotaan, että tämä ja tämä on steriiliä, niin sitten se on steriiliä. Tai jos sanotaan, että koskit jotain ja menit epästeriiliksi, niin niistä ei aleta vänkäämään vastaan vaan tehdään niinkuin se i-hoitaja sanoo. Koska se i-hoitaja on kokeneempi kuin kandi tai amanuenssi tai mikä hyvänsä lääkäriopiskelija, vaikka onkin vain hoitaja.

    Kohteliaat käytöstavat kuuluu kanssa muistaa. Kun tulee saliin, voi esittäytyä. Hoitajat eivät tiedä, kuka kukin on. Ja leikkaussalivarustukseen tosiaan kuuluu se hattu ja jos leikkaus on alkanut tai pöydät avattu niin myös maski. Korut, kellot sun muut jätetään sinne lääkäritakin taskuun. Pääosin myös käytetään niitä pienempiä ovia, mitkä lähes joka leikkaussaliin on rakennettu eikä rampata isosta ovesta.

    Ja sitten jos pääsee tekemään erilaisia jänniä juttuja, esim kanyloimaan tai intuboimaan tai tekemään muuta, niin aina vaihdetaan ne hanskat joka homman välissä. Valitettavan usein näkee, että kandit/amanuenssit/muut lääkäriopiskelijat tulee hanskat kädessä saliin ja hoitaa kaikki mahdolliset hommat samoilla hanskoilla. Yleensä vielä jos huomautat asiasta niin saat mulkoilua. Mitään ei myöskään uskalleta sanoa.

    Ja aina voi kysyä jos ei osaa. Kommunikaatio on leikkurissa tärkeintä, se hoituu yleensä kirurgien, anelääkäreiden ja meidän hoitajien välillä, joten myös teidän on osattava avata suu vaikka valkotakkisia olettekin.

    Tämä oli nyt vaan tällainen yleinen kannanotto leikkaussalissa työskentelevän hoitajan näkökulmasta. Valitettavan usein kun tätä toimintaa näkee, ja sitten me vaan mietitään, että eikö teille opeteta siellä koulussa mitään esimerkiksi aseptiikasta tai yleisesti hyvistä käytöstavoista? Tai ehkä me ollaan vaan saatu aina ne sosiaalisesti lahjattomat möröt, varmasti joukkoon mahtuu asiallisiakin kandeja ja amanuensseja. Lähtökohtana kannattaa pitää sitä, että jos ei uskalla kirurgilta kysyä niin hoitajalta aina uskaltaa. Samaa me toistellaan niille hoitajaopiskelijoillekin muuten, että ei tämä ole vain lääkäreille. Hoitaja-opiskelijat vaan ehkä tulevat hieman nöyrempinä leikkaussaliin eivätkä kuvittele olevansa meidän yläpuolella osaamattomina ja tietämättöminä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monia varmaan jännittää aika paljon eikä halua häiritä, ja sen takia tuntuu pelottavalta alkaa huhuilemaan siellä että "Moi kaikki, oon kandi ja tulin tänne!" vaikka ilmeisesti pitäis vaan uskaltaa. Ei meille ainakaan ennen ekoja kertoja leikkurissa mitään leikkaussalietikettiä opetettu, lähinnä halus yrittää olla mahollisimman huomaamaton. Ja en kuvittele olevani kenenkään yläpuolella, kyllä se on tiedossa että leikkurin hoitajat on paljon kokeneempia.

      Poista
    2. Jos ei tuollaisessa tilanteessa uskalla suutaan avata, niin sitten pitää ehkä miettiä tarkoin, että onkohan se alavalinta sittenkään oikea - lääkärin työssä kun joutuu aika usein poistumaan omalta mukavuusalueelta ja ylipäätään keskustelemaan jonkun kanssa. Varsinkin leikkaussalissa työskentely on tiimityötä, johon osallistuu kaikki tiimin jäsenet ja se käsittää myös lääkärit. Homma ei toimi, jos kaikki eivät kommunikoi.

      Poista
    3. On varmaan anteeksiannettavaa (varsinkin jos leikkurissa ollaan ensimmäisiä kertoja) ettei sielä ensimmäisenä aleta huutelemaan että kuka ryhmästä on Erkki-Petteri ja kuka Millamaaria. Tilanne on varmasti jännittävä lääkäriopiskelijoille jotka sielä leikkureissa pääsevät ensimmäisiä kertoja käymään, joten on ymmärrettävää etteivät käytännöt sun muut "mistä ovista pitää kulkea" -säännöt ole vielä hallussa. Olisi ehkä myös käytännöllisempää avata suusi ja antaa palautetta paikanpäällä, kuin tulla tänne anonyyminapin taakse kirjoittelemaan (itsekin kyseisen napin takana, I know). Todennäköisyys sille että lääkäriopiskelijat lukevat vinkkisi täältä on pienempi verrattuna siihen että itse sanoisit asiasta(vaikka on sinullakin varmasti parempaakin tekemistä:)). Olet kommenttisi perusteella selvästi turhautunut lääkäriopiskelijoiden osaamattomuuteen ja kokemattomuuteen, mutta muista että lääkäriopiskelija on aina lääkäriopiskelija. Ei valmis, kokenut lääkäri. Joten anna heillekin tilaa opetella ja oppia, niinkuin varmasti sinullekin on annettu:) Tiedät varmasti itsekin että kokemus on suuri tekijä lääkärin työssä.

      Poista
    4. Hei! Mielenkiintoista keskustelua täällä, muistetaanhan pitää kuitenkin sävy kaikkia kunnioittavana :)

      Tuohon ensimmäisen anonyymin kommenttiin haluan ottaa sen verran kantaa, että monesti ohjeistus leikkuriin ekaa kertaa meneville voi olla hyvinkin suurpiirteistä eikä luonnollisesti kaikkia leikkuritoiminnan nyansseja voida opetuksessa tuoda esille. Ne täytyy sitten vain oppia käytännössä ja suurin osa opiskelijoista ottaa varmasti kiitollisena neuvot ja opit vastaan.

      Vieras tilanne jännittää varmasti itse kutakin, oli sitten valmistumassa lääkäriksi tai ei, joten siitä tuskin voi ketään syyttää, että yrittää pysyä tilanteessa taustalla ja odottaa vaikkapa rauhallisempaa hetkeä. Kyllä sitä sitten äkkiä tajuaa, että rauhallisempaa hetkeä ei ehkä ole tulossa ja sanainen arkku tulee vaan avata siinä saman tien. Kukaan meistä ei ole niin sanotusti seppä syntyessään, joten uransa varsin ensiaskeleita ottavan hiljaisen kandin tuomitseminen ei vie mitään eteenpäin. Kyllä moni meistä astuu paljon varmemmalla askeleella ja kuuluvammalla äänellä leikkaussaliin, kun takana on useampi käyntikerta. Tuohon itsensä esittelyyn kiinnitetään meillä paljon huomiota ja kaikki opetushoitajat muistavat varmasti mainita, että muistattehan esitellä itsenne saliin astuessanne. Näin toimin itse sekä kaikki kenen kanssa asiasta olen puhunut, toisaalta se esittely voi monesti hukkua siellä salin yleiseen härdelliin ja monesti tullaankin sitten vielä varmistamaan, että mikäs se koko nimi oli yms.

      Ja vielä tuosta kunnioituksesta, en usko, että kukaan tuntemani lääkisopiskelija kokisi olevan millään tavalla muuta henkilökuntaa ylempänä ja tuokin sen varsin selvästi esille. Oma tietomäärä kun on niin murto-osa verrattuna kauan alalla työskennelleisiin, ettei tulisi mieleenikään alkaa vängätä vastaan heiltä saamasta ohjestuksesta.

      Tässä on varmasti ollut pitkää infokatkosta puolin jos toisinkin, joten kaikkia varmasti helpottaisi avoimempi ilmapiiri, jossa neuvoja, kokemuksia ja tärkeää tietoa leikkaussalikäyttäytymisestä jaettaisiin juurikin kaiken henkilökunnan kesken.

      Poista
    5. Kyllä leikkaussalissa pitää pystyä kommunikoimaan että tiimin työskentely on sujuvaa, mutta jos on itse vain siellä nurkassa tuijottamassa näyttöä jonkun tähystysleikkauksen aikana niin sillä kommunikaatiolla ei sit oo ihan hirveesti väliä, lähinnä kohteliaisuussyistä voi kertoa nimensä. Ja mä en tiedä et kuinka paljon täällä itse kukin on ollut kirurgien kanssa tekemisissä, mut voin kertoo et niille puhuminen kuumottaa ihan sikana enemmän kun potilaille puhuminen, jotkut kirurgit on aika ilkeitä. Eli ei siitä mun mielestä voi mitään alanvaihtoindikaatioita alkaa tekemään että ekaa kertaa leikkaussalissa ollessa vähän ujostuttaa :D

      Poista
    6. On siellä salissa muitakin kuin kirurgit. Itse olen ainakin törmännyt siihen, että kandit tulevat saliin jo hyvissä ajoin ENNEN potilasta, silloin kun siellä on pelkästään hoitajat valmistelemassa. Silloin ei luulisi olevan korkealla kynnys avata suunsa kun paikalla ei ole niitä pelottavia kirurgeja.

      On hyvä, että älyää pysyä taka-alalla eikä tunge heti itseään keskiöön, mutta jos vain seinäruusuna ja tuppisuuna seisoo, niin tulee siitäkin sitten väkisin sellainen kuva, että ei vois vähempää kiinnostaa. Että ehkä tässä se tilannetaju olisi hyvä, mikä varmasti on lääkärin työssä tärkeää. Loppupeleissä sitä kirurgia varmaan suht vähän kiinnostaa, ketä salissa on, mutta hoitajat on ne, jotka henkilöt laittaa ylös eli ainakin hoitajalle voi sen oman nimensä kertoa tai jos ei uskalla puhua niin kirjoittaa lapulle ja vie hoitajalle.

      Toinen Anonyymi kommentoi, että mitä huutelen täällä netissä nimimerkin takana, miksen sano suoraan. Oi kyllä, minä sanon suoraan. Leikkaussalissa ei voi työskennellä jos ei uskalla huomauttaa virheistä ja asioista suoraan ihmiselle face-to-face (esim. jos kirurgi tekee itsensä epästeriiliksi, on siitä vain pystyttävä huomauttavaan vaikka tulisikin vastaukseksi huutoa, koska kyseessä on potilaan turvallisuus, ei kirurgin ego). Valitettavasti aina suoraan sanomisetkaan ei mene perille, että joudutaan samasta asiasta sanomaan kymmeniä kertoja.

      Kyllä niitä itseään täynnä olevia lääkäriopiskelijoita valitettavasti tulee vastaan, mutta onneksi harvakseltaan. Harmi, ettei teillä ole enemmän koulutusta esimerkiksi aseptiikasta (joka leikkurissa on aika äärettömän tärkeä osa-alue), ennen leikkaussaliin tuloa, mutta siitäkin voi kysyä apua hoitajalta. Hoitajahan siellä ne valmistelut tekee, kirurgit tulevat sitten valmiiseen pöytään ja lähtevät kun ompeleet on laitettu. Että jos haluaa olla oma-alotteinen ja saada vähän niinsanotusti pisteitä kotiin niin voi jäädä vaikka hoitajia auttelemaan haavojen teippailuissa jne jos vaan aikataulu sallii.

      Poista
  2. Operatiivinen alahan se gynekin on, eli hyvä että oot viihtyny kirralla :) Ootko jo sopinu jonnekin ens kesän työt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näimpä! Siitä olinkin erityisen iloinen, ettei sekään ihan vastenmieliseltä tuntunut :D
      Joo oon! Meen päivystykseen akuuttilääkärin sijaiseksi näillä näkymin :)

      Poista
  3. Mua kiinnostais kuulla, millainen on Kuopion lääkiksen tutkijalinja? Pääsevätkö kaikki halukkaat kyseiselle linjalle, vai miten valinta tapahtuu? Entä millaisia mahdollisuuksia noin ylipäätään on päästä mukaan tutkimusryhmiin jo opiskeluvaiheessa? Onko vaikeaa?

    Kiitti jo etukäteen! Kaikkea hyvää ja menestystä opintoihisi myös jatkossa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!
      Elikä nykyisin Kuopiossa ei valinnaisissa opinnoissa enää ole varsinaisia linjoja, vaan "koreja", joista voi sitten valita mielenkiintoisia kursseja oman mielensä mukaan. Esimerkiksi tällaisia kursseja voi valita 1. ja 2. vuoden aikana: Johdatus kliiniseen tutkimukseen (JKT), Tutkimus tutuksi (TUT), Farmakologiset tutkimusmenetelmät (lääketieteen opiskelijoille) (FTUT).

      Tutkimusryhmiin on tietämäni mukaan hyvinkin mahdollista päästä opintojen aikana, osa jatkaakin syvärityönsä parissa ihan tohtoriksi asti. Tärkeintä on oma kiinnostus, aktiivisuus ja motivaatio!

      Kiitos! :)

      Poista
  4. Hei!
    Olisi mielenkiintoista tietää, että mitä eri välineitä pitää opiskelujen aikana itse hankkia (esim. stetoskooppi tms.) ? Ja missä vaiheessa tälläisiä olisi hyvä alkaa pohtimaan? Ja jos jotain välineitä pitää itse hankkia, niin miten näin asiasta mitään tietämättömänä osaa valita suuresta tarjonnasta oikein ? :)

    Kiitoksia jo etukäteen jos tiedät jotain asiasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Tosiaan joidenkin välineiden hankkiminen tulee ajankohtaiseksi opiskeluiden aikana, mutta näistä pidetään kurssin kanssa aika hyvin huolta. Ja monet tulevat itse asiassa lahjoituksina. Me täällä Kuopiossa ollaan ainakin saatu eri tahoilta kynälamput, stetarit ja refleksivasarat. Kaikki on aika perusvarmaa kamaa ja toimii kyllä hyvin, mutta moni hankkii "laadukkaammat" vehkeet jossain vaiheessa opintoja/töiden alkaessa. Kimppatilauksia kurssin kesken järjestetään ainakin stetareista, jolloin kyseeseen tulee usein Littmanit, jotka ainakin jonkinnäköistä kunnioitusta ja konsensusta nauttivat tällä hetkellä.
      Mutta noista ei kannata stressata, sillä kurssi kyllä pitää huolen, että sinulla on, mitä pitääkin olla ja niillä lahjoitetuilla vermeillä pärjää varsin hyvin, nimim. still going strong. Ja parasta tietoa saat varmasti kokeneimmilta kollegoilta kyselemällä. Stetareista Littmanit ovat varmasti hyvä vaihtoehto ja niitä käytetään ympäri maailman (myös nepalilaisessa lähetyssairaalassa;), refleksivasara kannattaa olla tarpeeksi jämäkkä ja painava, ei mikään rimpula ja kynälampussa tärkeintä on kestävä valo. Mutta lamppuja ja vasaroita on kyllä yleensä saatavilla aina toimipisteissä.

      Näitä on just hyvä miettiä ja kysellä kokemuksia, mutta aikataulutuksesta ei kannata huolehtia, monesti kurssi kyllä hoitaa omansa :)

      Poista