Kandipalsta: Lihavuus on terveysriski

2017/09/14
Kandipalstaa miettiessäni ajattelin, että tämä on yksi esiin nostettavista aiheista. Sittemmin olen pakoillut aiheesta kirjoittamista, sillä tiedän sen herättävän niin paljon tunteita, että monien tekstien väärintulkinnan vaara on suuri. Tällä viikolla aiheen noustessa jälleen puheeksi ruokapöydässä päätin, etten voi pakoilla enempää. Haluan ottaa kantaa tähän aiheeseen ja esittää toivon mukaan mahdollisimman asiapitoista tietoa tästä kovin tunteellisesta aiheesta.


Fakta on se, että ylipainosta ja lihavuudesta on tullut liian tavallista. Niin tavallista, että meidän arviokykymme heikkenee asian osalta. Finriski 2007 -tutkimuksen mukaan vuonna 2007 Suomessa työikäisistä yli 2 miljoonaa ihmistä oli ylipainoisia (BMI > 25 kg/m2). Miehissä ylipainoisten osuus oli jopa 70 % ja naisillakin 57 %. Ylipainoisista lähes 20 % on lihavia (BMI > 30 kg/m2). (1 & 2) Voi olla siis hyvin vaikea huomata omia tai läheisten kasvavia terveysriskejä, kun ympäristössä suurin osa on ylipainoisia. 

Tässä välissä haluan huomauttaa, ettei BMI ole mittarina aukoton, kuten harvat asiat ovat. Erityisen pitkillä, lyhyillä tai vaikkapa lihaksikkailla ihmisillä tulokset saattavat usein olla harhaanjohtavia ja tällöin olisikin hyvä ottaa avuksi vyötärönympärys, etenkin jos BMI jää alle 30 kg/m2. Vyötärönympäryksen raja-arvona pidetään naisilla 90 cm ja miehillä 100 cm. (1)

Minkäännäköiselle body shamingille ei tässä maailmassa olisi minun mielestäni yhtään enempää tilaa, kaikennäköisillä ja -kokoisilla on täysi oikeus rakastaa itseään ja tuntea itsensä kauniiksi. Siitä ei ole nyt kyse. Vaikka toivonkin, ettei kukaan joutuisi piinan, kiusauksen tai itseinhon käsiin vartalonsa painoindeksin takia, en voi kannustaa lihavuuden ihannointiin tai yrityksiin tehdä siitä normaali käsite. Lihavuudella on merkittäviä terveysriskejä ja valitettavan usein nämä terveysriskit siirtyvät eteenpäin myös jälkeläisille. (3) Moni meistä tietää varmasti terveitä lihavia ihmisiä, joilla ei ole mitään (todettuja) sairauksia ja kokevat itsensä terveeksi. Poikkeuksia tietysti on, mutta yhden tai kahden ihmisen perusteella ei voida tehdä luotettavia päätelmiä. 

Kuten varmasti moni tietää, lihavuus myötävaikuttaa monen sairauden syntyyn ja lisää riskejä ennenaikaiselle kuolemalle. Monesti sairauksien vaaran suuruus riippuu lihavuuden suuruudesta ja kun painolla on taipumus pikemminkin nousta kuin laskea iän myötä, tulevat ongelmat yhä vain suuremmiksi. Lihavuus kasvattaa muun muassa riskiä verenpainetautiin, uniapneaan, valtimonkovettumatautiin, laskimotukoksille, aivoinfarktiin, diabetekseen, tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin, masennukseen sekä erinäisiin syöpiin. Lisäksi lihavuus huonontaa selvästi hedelmällisyyttä. (1) 

Lihavuuden hoito ei ole helppoa, sen määrittämisenkin jo ollessa jonkin verran monimutkaista. Monet meistä ovat varmasti kokeilleet erilaisia laihdutuskuureja, joista on saattanut tai ehkä useammin jopa ei ole saattanut saada pysyviä tuloksia. Ruokavalion muuttaminen ja energiansaannin rajoittaminen ovat kuitenkin tärkeimpiä keinoja lihavuuden hoidossa. Liikunta on tärkeä osa painonhallintaa ja liikunnan yhdistäminen vähäenergiaiseen ruokavalioon parantaakin laihtumistulosta. Tämä ei ole mitään rakettitiedettä ja meidän materiaaleissamme kerrotaan riittäväksi liikunnaksi 45-60 minuuttia kohtalaisen kuormittavaa liikuntaa päivittäin (noin 300 kcal). Tämä tarkoittaa esimerkiksi kävelyä, rauhallista uintia tai pyöräilyä. (1)

Mikäli omat resurssit on käytetty loppuun tai metodeita, voimia tai aikaa ei tunnu riittävän painonpudotukseen alunperinkään, perusterveydenhuollosta pitäisi saada apuja lihavuuden hoitoon. Näistä kannattaa rohkeasti kysyä terveydenhoitajalta, työterveydestä tai terveyskeskuksesi lääkäriltä. Heidän pitäisi osata ohjata apua tarvitsevat moniammatillisen tiimin pariin, jossa ohjataan parempien valintojen tekoon arjessa, autetaan löytämään liikunnan riemu sekä keskitytään ongelmakohtiin. (4)

Lihavuutta voidaan hoitaa myös leikkauksella. Leikkausmetodeita on erilaisia, mutta perusperiaatteena on mahalaukun koon pienentäminen, jolloin kylläisyydentunne saavutetaan nopeammin ja säilytetään pidempään sekä imeytyminen vähentyy. Yleisesti ottaen Suomessa leikkaukseen on mahdollista päästä, mikäli painoindeksi on yli 40 kg/m2 eikä tavanomaisista  tai tehostetuista laihdutusyrityksistä ole ollut mitään apua. Lisäksi leikkausindikaatiot saattavat täyttyä jo painoindeksillä, joka on yli 35 kg/m2, mikäli potilaalla on myös muita sairauksia, kuten diabetes. (4) Näistäkin kannattaa kysyä rohkeasti terveyskeskuslääkäriltäsi, mikäli asia kiinnostaa. Leikkaus ei kuitenkaan ole mikään oikotie onneen ja vaatiikin aina useamman epäonnistuneen laihdutusyrityksen sekä 7 % painonpudotuksen ennen leikkausta. (1)

Huikeaa, jos aihe herättää mielenkiintoa tai ajatuksia, olisi mahtavaa lukea teidän kommenttejanne ja käydä aiheesta asiallista keskustelua. Tätä tärkeää terveystekijää ei enää voida haudata ulkonäkökysymysten alle.

Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, linkkaan tähän hyviä vapaasti luettavissa olevia linkkejä, joista löytyy luotettavia, tutkimuksiin perustuvaa tietoa. 
Käypä Hoito -suositukset potilaille:

Viittaukset:
1. Käypä Hoito -suositus: Lihavuus
2. Finriski-tutkimus (terveytemme.fi ja THL)
3. Lääkärin tietokannat: Lapsen ylipaino ja lihavuus
4. Lääkärin tietokannat: Lihavuuden hoito

4 kommenttia :

  1. Olen ollut ylipainoinen koko ikäni. Tai ainakin kuvittelin niin. Jo ala-asteella sain kommenttia toisilta lapsilta painoni johdosta, jolloin ajatus "läskistä" jumi takaraivoon. Vanhoja kuvia katsoessani näen tosin vain muita lapsia reilusti päätä pidemmän, ujon tytön, joka ei osannut vaan puolustaa itseään. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä tämä kulminoitui pitkään ja huonoon parisuhteeseen, joka toi mukanaan masennuksen ja syömishäiriön (Bulimia/BED). Lihoin muutamassa vuodessa kymmeniä kiloja. Exästä eroon pääseminen oli onneksi lopulta helpompaa kuin kertyneistä kiloista, joiden kanssa kipuilen yhä vuosikausia myöhemmin.
    Omien kokemusteni perusteella lihavuudesta ja toisista ylipainoisista, väittäisin, että yhä useamman kohdalla lihavuus on oire jostain muusta, kuin pelkästä painonhallinnan osaamattomuudesta. Verrattuna moneen muihin tapoihin hoitaa mielen ongelmia (alkoholi, huumeet jne.) ruoka on siitä hankala, että ihmisen on kuitenkin pakko syödä. Ylipainoisuuteen liittyy usein hirvittävä määrä häpeää ja itseinhoa siitä, ettei kykene asetettuihin standardeihin. Siksi mielestäni body positivity-liikkeen vahvistuminen on ollut positiivinen ja tärkeä asia. Yleensä löytämällä hyväksyntä sitä omaa vajavaisuutta kohtaan, on helpompi tarttua keinoihin olon parantamiseksi - ainakin lähtökohta on huomattavasti hedelmällisesmpi kuin itseruoskinnassa.
    Siksi toivoisinkin myös tulevaisuuden terveydenhuollolta keskittymistä sen näkyvän lihavuuden lisäksi siihen "onko kaikki ok" elämässä muuten - jos mieli on musta jo valmiiksi, on vaikea löytää voimia ja resursseja elintapojen muutokseen. Kokonaisvaltainen voimavarojen arviointi olisi mielestäni tärkeämpää, kuin valistaminen kaloreista. Kyllä suurin osa tilanteen jo itsekin tietää.
    Vaikka jokaisen on itse se työ painon pudottamiseksi tehtävä, olisi mielestäni tärkää tukea tätä myös yhteiskunnallisesti, esimerkiksi tarjoamalla matalan kynnyksen maksuttomia liikuntapalveluja. Vaikka en haluaisi luoda ylipainoon "poissa silmistä, poissa mielestä"-tyyppistä asennoitumista, niin monelle voisi olla helpompi lähteä ryhmiin ,jotka ovat tarkoitettuja tietyn painoindeksin yli oleville, vertaistuen löytyminen voi olla vaikeaa jos eksyy vaan fitness-intoilijoiden sekaan :D Tälläisiä ryhmiä toki löytyykin jo, mutta valitettavan usein esimerkiksi riskiryhmissä olevat vuorotyöläiset jäävät huomiotta kun asioita aikataulutetaan.
    Itselläni on lähestulkoon vaan positiivia kokemuksia hoitohenkilökunnan käyttäytymisestä näin ylipainoisen henkilön ollessa kyseessä (BMI:ni tällä hetkellä lähes 40) ja olen saanut uskoa siihen, että saan tilanteeni tästä vielä paremmaksi. Kaikilla ei valitettavasti ole näin hyvä tuuri käynyt, jolloin hakeutuminen palveluiden pariin vaikeutuu entisestään. Siksi toivoisin, että koulutuksessa myös erityisesti kiinnitettäisiin huomiota potilaan kohtaamiseen myös näissä tilanteissa.
    Pitkä ja sekava ajatelmaketju, jospa tästä jollekin jotain käteenkin jäisi :)

    VastaaPoista
  2. KYLLÄ! Nyt tuli niin painavaa asiaa juuri perusterveydenhuollon tärkeydestä niin ennaltaehkäisyssä kuin avun tarjoamisessakin, etten voi kuin myhäillä moneen pointtiisi. Tästä eilen ruokapöydässä keskustellessa nousi juuri esille tuo ylipainon ongelma verrattuna moniin muihin terveysriskeihin, jotka usein voidaan hoitaa hyvin yksinkertaistettuna sillä, että lopettaa haitallisen tuotteen käytön, mutta ei ihmiselle voi sanoa, että ole syömättä. Senpä takia on ensiarvoisen tärkeää tarjota aivan erilaista opastusta ja työkaluja elämäntapaansa korjaaville.

    Kyllä varmasti lähestulkoon kaikki meistä tietävät, mikä ruoka on terveellistä ja mikä ei, mutta tämän toteuttamisen tiellä voi olla niin monenlaisia tekijöitä lapsuuden esimerkistä aikuisuuden kuormittaviin tekijöihin. Itsekin monia tällaisia dieettejä läpikäyneenä voin käsi sydämellä sanoa niiden olevan ratkaisu ei mihinkään. Ne helposti luovat pakkomielteisen ja pilkuntarkan suhteen ruokaan, joka sanomattakin selvää on epäkestävä sekä tarpeeton.

    Tietyillä terveyskeskuksilla on näitä elämäntaparyhmiä, jotka käsittääkseni ovat matalan kynnyksen palveluita eikä tarkoituksena ole lähteä yksin millekään fitnesssalille. Olen kanssasi samaa mieltä tuosta, että helposti lähestyttäviä ja hyvin halpoja liikuntaryhmiä tulisi olla tarjolla joka kunnassa. Ja ehdottomasti, jos pääsen joskus vaikuttamaan asioihin tällä tasolla, tulee minun terveyskeskukseni palveluihin juurikin noita!

    Hienoa, että sinulla on positiivisia kokemuksia, uskon kyllä hyvin, että kaikilla ei näin onnekkaasti ole käynyt. Pahoin pelkään, ettei ainakaan peruskoulutuksen puitteissa näihin vuorovaikutustilanteisiin tule hirveästi paneuduttua, sitten se jää jokaisen omalle vastuulle kouluttaa ja valistaa itseään. Kaikkien terveydenhuollossa työskentelevien tulisi osata kohdata ihmiset ihmisinä.

    Kiitos valtavasti kommentoitavaa, tässä oli niin loistavia pointteja, etten voi kuin miettiä, miten näitä saisi maanlaajuisesti toimimaan.

    VastaaPoista
  3. Minä olin opiskeluaikani loppupuolella pulskimmillani. Tein samaan aikaan gradua, päättöharjoittelua ja osa-aikatöitä. Käytännössä istuin yömyöhään tietokoneen ääressä, heräsin aamukuudelta ja harjoittelussa tehdyn päivän jälkeen menin töihin iltavuoroon. Olin aivan loppu ja stressaantunut, söin mitä sattui ja öisiin kirjoitussessioihin motivoin itseäni suklaalevyllä. Koska olin tyytymätön kasvaneeseen olomuotooni, juttelin terveystarkastuksessa terveydenhoitajalle, että haluan pudottaa painoani. Sovittiin, että käyn hänen luonaan joka toinen viikko punnittavana. Ensimmäisellä kerralla paino oli tismalleen sama kuin ekalla punnituksella, toiselle kerralle olin lihonut kilon. Äärimmäisen fiksu terveydenhoitaja alkoi tarkemmin kysellä elämäntilanteestani. Kun kerroin, miten täyteen buukattuja päiväni olivat, hän ystävällisesti sanoi, että nyt kuulostaa siltä, että ei kannata aloittaa rinnalle vielä laihdutusprojektiakin rasittamaan vaan yrittää saada gradu valmiiksi ja palata asiaan sitten kun siihen oikeasti on voimia. Gradu valmistui, sain oman alan työpaikan ja irtisanouduin opiskeluaikaisesta osa-aikatyöstä. Päivät kevenivät ja aloitin säännöllisen liikunnan ja ryhdyin katsomaan syömisiäni. Seuraavan puolentoista vuoden sisällä paino putosi 20 kiloa. Minun kohdallani laihduttamiseen tarvittiin selkeästi ensi muutos muussa elämässä, jotta sain aikaa ja energiaa keskittyä terveellisempiin valintoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos kun jaoit tarinasi! Se kertoo tärkeää viestiä siitä, että aina ei ole mahdollista jakautua kaikkialle ja silloin onkin aika pistää ne vähemmän tärkeät asiat sivuun. Kun elämässä on seesteisempi hetki, on sitten taas mahdollista keskittyä noihin asioihin.

      Ihanaa, että elämääsi osui tuollainen fiksu terveydenhoitaja ja hän pystyi näkemään tilaisuutesi kokonaisuutena. Ja monestihan tilanne on juuri noin, että elämässä on vaan liikaa tärkeämpiä asioita, jotka vievät aikaa ja energiaa omalta hyvinvoinnilta. Hienoa, että motivaatio muutokseen löytyi, kun kalenteri hiukan tyhjentyi ja tiukka tilanne oli ohi!

      Poista