Dieettailu seis!

2017/07/05
Hei jojoilija, lopeta se! Lakataan yhdessä jaksottainen laihduttaminen ja opetellaan nauttimaan sen sijaan säännöllisestä liikunnasta, ulkoilusta ja tuoreesta ruuasta. 

Olen ollut jo vuosia laihdutuskierteessä. Tämä lähti liikkeelle kostean lääkiksen ykkössyksyn jälkeen, kun elintavat olivat olleet jo pidemmän aikaa niin sanotusti retuperällä. Sykleittäin olen valvonut energiankulutustani ja -saantiani puhelinsovellusten avulla sekä osallistunut esimerkiksi erilaisiin nettivalmennuksiin. Olen kitkuttanut menemään 1600 kcal vuorokausisaannilla, juonut "puhdistavia" smoothieita,  mennyt lukemattomia kertoja nukkumaan nälkäisenä ja kaiken lisäksi vielä salannut tämän suurimmalta osalta läheisistäni. Koska tiesin, etteivät he ymmärtäisi. Eivät he näkisi syytä. Enkä minäkään halua nähdä tuota syytä enää. 




Haitalliseksi homma meni erityisesti tänä keväänä ennen Nepalin reissua, kun jätin kovista treeneistä huolimatta proteiinit juomatta ja ruuat muutenkin vähälle. No, tämähän heijastui suoraan treenikuntoon ja -motivaatioon. En jaksanut treenata, tulokset huonontuivat, monesti harjoitusten aikana itketti eikä olisi millään huvittanut lähteä salille. Raajat olivat välistä keitettyä spagettia ja välistä betonista valettua. Ja kaikki tämä parin menetetyn kilon vuoksi.

Nepalissa olin taas itsestäni riippumattomista syistä huonolla ravinnolla ja sen kyllä huomasi Suomeen päästyä. Laihtumaan olin kyllä päässyt, mutta myös lihasten kustannuksella.  Massiivista energiavajetta tuli paikattua syömällä loputtomien pitopöytien ääressä itsensä ähkyyn. Aineenvaihduntani ei ole vieläkään palautunut keväisestä hullunmyllystä, vaan kestän pitkiäkin aikoja ilman nälän tunnetta. 




Kuten viimeisessä kroppa-aiheisessa postauksessa puhuin, en halua enää laihduttaa tai sopia johonkin muottiin vaan nauttia kropastani, joka on terve, vahva ja kaunis. Olen normaalipainoinen eli painoni suhteutettuna pituuteeni ei tuo minulle terveyshaittaa. En ole keskivartalolihava, vaan saan itse asiassa iloita voimakkaasta kurvista lantion ja vyötärön välillä. Mitä syytä minulla olisi siis laihduttaa? 


Liikun paljon, joten tarvitsen myös paljon ravintoa kehittyäkseni ja pysyäkseni hyvävointisena. Painoni tulee monille yllätyksenä, mutta nyt sen paljastan. Painan suurimman osan ajasta 75 ja 76 kilon välimaastossa. Elisa-serkku päästi järkyttyneitä huudahduksia ja luuli, että pelleilin. Tämän viikkoisessa potilasharjoituksessa ensihoitajat arvioivat painoni 60 ja 70 kilon välille, saattoi se toki olla kohteliaisuuttakin potilaan ollessa harvinaisen skarppina. En tykkää puhua painostani ja vaikka muuten olenkin hyvin itsevarma, on tämä yksi suurista kipuilukohdistani.



Minulla oli pitkään fiksaatio 68 kilon kanssa, sillä sen verran olen painanut läpi lukioaikojen. Laihdutuskeikoillani tavoitteenani oli usein tuo maaginen kuuskasi. Kahdeksan kiloa plussaa noista ajoista tuntuu paljolta, mutta jos lähden sitä miettimään, niin luku on varsin ymmärrettävä eikä hälyyttävä. Olen huomattavasti lihaksikkaammassa ja voimakkaammassa kunnossa kuin tuolloin. Muotoni ovat naisellistuneet ja rintani ovat saaneet miellyttävän kahden kuppikoon buustauksen noista ajoista.

Nyt reippaasti käsi pystyyn te normaalipainoiset kanssasisaret! Kuinka moni on laihduttanut, kokeillut eri dieettejä tai paastoja sen muutaman kilon tähden? Pysyvä elintapamuutos ja tyytyväisyys omassa kropassa ei lähde muutaman kilon tavoittelusta, se lähtee, kun löytää ilon liikuntaan, halun tuoreeseen ruokaan ja kunnon energialatauksen. Ja kun sen ilon löytää, kun motivaatio liikkua ja syödä hyvin on jokin muu kuin se ainainen kuuskasi, silloin ollaan jo pitkällä.

★ Lisää kroppapositiivisuutta löytyy meikän someista, blogi ja meitsi löytyy Snäpistä (@laameri), instagramistaFacebookistaBloglovinista ja Youtubesta ★



4 kommenttia :

  1. Täällä toinen joka on lukioaikojen n. 66-68 kg painosta "lihonnut" n. viidessä vuodessa tuonne 75 kg tietämille. Olen 176 cm pitkä joten ei mikään hälyttävä muutos, mutta tunnistan kyllä tuon saman asenteen itsessäni! Löydän itseni suunnilleen yhtä usein ajattelemasta että pitäisi saada lisää lihasmassaa kuin haaveilemasta viittä kiloa pienemmästä lukemasta vaa'alla. Kohtuullisen tosissaan urheilevana yritän kuitenkin pitää huomion lähinnä suorituskyvyssä, mikä on itselläni kyllä auttanut terveemmän suhteen luomisessa ruokaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kyllä juuri näin! Haluaa lisää voimaa ja parempia tuloksia, mutta samalla pienemmän lukeman vaa'alla, ei ihan toimi :D Mutta nimenomaan suorituskyvyn arvointi auttaa pitämään monesti ikävät ajatukset poissa! Hieno juttu, asenteestasi voi todellakin ottaa mallia, upeeta!

      Poista
  2. Itselläni kanssa mielipide itsestä vaihtelee ajoittain: silloin tällöin näen peilissä vaon löllyvän, lihonneen kasan, joskus taas ihan mukavan näyn, vaikka paino oikeastaan pysyy aina samana. Silloin kun näky ei miellytä, alan muka niin kovasti tarkkailemaan syömistä yms, mutta enpä ole koskaan tainnut laihtua kiloakaan sen seurauksena. Yritänkin ajatella, että ainoa syy miksi minun pitäisi parantaa elintapojani on terve olo, tulevaisuus ja hyvä kunto- ei niinkään ulkonäkö. Ongelmani on vain siinä etten pidä juurikaan liikunnasta, koska kuntoni on kovin huono ja olen laiska:D
    Hyvä postaus, nää sun kehojutut on kyllä kivasta näkökulmasta kirjoitettu! Ja painolla ei tosiaan ole väliä, niin kauan kun ollaan terveellä alueella. Enemmän ratkasee se mitä tuntee kehossaan ja mitä peilistä näkee:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi onkin mielenkiintoinen juttu! Ite huomaan ton kanssa sillain, että jos on vaikka syöny paljon herkkuja joku päivä niin tuntuu ihan ku olisi kaksari ja siihen kiinnittää tosi paljon huomiota :D Sitten ns. normipäivänä ei oo semmosia tuntemuksia!

      Nimenomaan, ei se ookaan kannattavaa ja pitkällä aikavälillä vaan kuluttavaa, jos oikeasti on terve ja normaalipainoinen :) Sillon pitäis keskittyä vaan pitämään itestä huolta ja ihailemaan omaa kroppaansa.

      Ymmärrän hei sun näkemyksen urheiluun! Oon ollut aikaisemmin tosi laiska urheilun suhteen ja tavallaan kun ei oo tarvinnut sillain erityisesti urheilla niin helposti on sitten vaan jäänyt sohvan pohjalle. Mutta nyt oon viime vuosina löytänyt ihan uuden näkökulman liikkumiseen ja se onkin nykyisin itselle yksi ihan tärkeimmistä jutuista! Kannattaa käydä lukemassa mun tän viikon postaus aiheesta: http://trustmeimastudent.blogspot.fi/2017/07/monipuolisuudella-iloa-liikuntaan.html

      Jos löytäisit vaikka hyviä vinkkejä, miten saada liikunta luonnollisesti osaksi arkea, ei äkistämällä ja pakottamalla :)

      Kiitos paljon! Juurikin näin :)

      Poista