Tonnilla vapaaehtoistyöhön

2017/06/13
Kuten tuli aikaisemminkin jo todettua, on Nepal yksi niistä maista, jossa todella voi vielä matkustaa kymmenen euron päiväbudjetilla. Siihen tulee kuitenkin varautua jo henkisesti, että valkonaamaisena turrena sinulta tullaan velottamaan moninkertaisesti paikallisiin verrattuna. Jotain perspektiiviä raha-asioihin tarjotakseni, niin maaseudulla kuuden hengen perhe tulee toimeen 50 eurolla kuukaudessa. Meidän yhden suunnan bussimatka á 20 € sekä yhden suunnan lentomatka á 150 € tuntuivat siihen nähden siis hiukan suolaisilta. Mutta koska meillä onkin varaa maksaa, kannattaa tuo ajatella tietynlaisena progressiivisena verotuksena, enkä itse ainakaan osannut ottaa siitä nokkiini.

Mitä sillä rahalla sitten sai? Mittaamattoman määrän kokemuksia nyt ainakin!


Kokonaishintaa reissulle tuli noin 1377 euroa sisältäen kaiken yhdeltä hengeltä. Paljon halvemmallakin olisi ollut mahdollista päästä nuukailemalla Kathmandun ja Nagarkotin ruokailuissa sekä majapaikoissa ja matkustaen mennen tullen bussilla. Säästöä näillä toimilla olisi saatu aikaiseksi noin 150 euroa, mutta mukavuus meni nyt tässä kohdin edelle.

Kokonaisbudjetti viipaloituna
Kuten ylläolevasta piirakasta voi nähdä, niin kansainväliset lennot veivät ehdottomasti suurimman siivun tästä kakusta. Delhin sähläyksen* vuoksi lisähintaa matkalle tuli vielä 120€, sillä alkuperäisillä lentolipuilla ei ollut asiaa Delhista Kathmanduhun ilman viisumia (kantsii lukea pienet präntit). Säikähdyksellä ja rahanmenolla selvittiin tästäkin, joten Kathmanduhun saavuttiin vain tunti alkuperäistä aikataulua jäljessä. Tarina tarkemmin täältä! Tammikuussa varattiin lennot HEL-DEL hintaan 597€ Finnairilta ja parin viikon päästä Matkamessuilla oli yhden vaihdon Turkish Airlinesin liput myynnissä Kathmanduhun asti reilulla viidellä sadalla. Oppia ikä kaikki ja nyt on ainakin ensi vuoden Matkamessuille selvät suunnitelmat.

Nepalin sisällä liikkumiseenkin saatiin tuhlattua yllättävän hyvät rahat, josta kyllä saa syyttää paluumatkan lentoa Chaurjaharista Kathmanduhun. Siinä vaiheessa reissua aika oli kyllä jo todellakin rahaa, eikä voimia oikein riittänyt toiseen yli vuorokauden rykäisyyn kuumassa ja ahtaassa bussissa. Taksimatka lentokentältä Nagarkotiin (30km) oli yllättävän kallis, kun sillä oli hintaa lähes 600 km bussimatkan verran. Tietoa Nagarkotin majoituksesta ja mahdollisuuksista täällä.

Matkustaminen


Majoituksen ja ruokailun kanssa onkin sitten mahdollista nuukailla ihan olan takaa, kun kaikki rahat on jo käytetty liikkumiseen paikasta toiseen. Nukuimme molemmat kaupunkikeikkamme, kaksi yötä Kathmandussa ja paluumatkalla kaksi yötä Nagarkotissa, mukavasti omassa huoneessamme siisteissä majataloissa. Majoituksesta lisää täällä. Silti per pää per yö -hintaa tuli molemmilla kerroilla helposti alle 10 euroa. Ja tosissaan halvemmallakin olisi voinut päästä, mikäli tarvetta on. Jännittävin kokemuksemme oli bussimatkan keskeytyessä pikkukylässä vietetty yö, josta aterioineen maksettiin ruhtinaalliset kolme euroa per nenä. Bussimatkasta lisää täällä.

Majoitukset

Sairaalan maksuja oli vaikea pistää oikein muottiin, kun majoituksesta maksettiin könttäsumma 4 euroa per vuorokausi sisältäen katon pään päälle ja kolme ateriaa päivässä. Lisäsin sen nyt sitten sekä majoituksen että ruokailun piirakoihin. Kaksiviikkoinen sairaalajaksomme maksoi siis kokonaisuudessaan 56 euroa, plus satunnaiset välipalat kylän kioskeista, joille yhteishintaa tuli muutaman euron verran.

Ruokailut

Ruokailuun on pääkaupunkiseudulla (Kathmandu+ympäröivät kylät) mahdollista käyttää ihan pennosia riippuen siitä, missä haluaa vatsansa täyttää. Suhteellisen siisteistä kadulle avautuvista pikkukuppiloista sai mahan täyteen vajaalla kahdella eurolla. Ekana iltana Kathmandussa tosin innostuttiin ostamaan tällaisesta länkkärityylisestä supermarketistä evästä, joka verotti budjettia aika mukavasti. Kaikki tuontiherkku on suolaisesti hinnoiteltua muuhun appeeseen nähden, kouraisevin oli Elisan yli neljän euron Gatorade lentokentältä. Tästä huolimatta sivistyksen pariin palattuamme verotimme lähikioskin Bounty-varastoa aika rankalla kädellä.


Tilpehööri-kategoriaan kuuluu minun tapauksessani sitten se kaikki muu. Vähäiset tuliaiset, joita ostin lähinnä itselleni, maksoivat noin 40 euroa. Paikallista nettiä ostin kolmen viikon aikana yhteensä seitsemällä eurolla. Passikuvat paikallista liittymää varten  maksoivat pari euroa. Yhden kerjäläispojan käteen livahti euro, jota jälkikäteen kyllä kaduttiin. Ja saattoi niihin Bounteihinkin mennä muutama euro enemmän nyt kun tarkemmin miettii.

Näin on matkan budjetti avattu ja käyty läpi. Mielestäni ihan siedettävillä luvuilla mennään, tuo lentoasia on ainut, johon olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota varausvaiheessa, siinä nimittäin olisi ollut helposti 200-300 euron säästöt saatavilla. Tämä on nyt erityisesti malliksi teille, jotka suunnittelevat samantyyppistä matkaa. Ei aina tarvitse, eikä usein kannatakaan, maksaa jollekin järjestölle useita tuhansia euroja muutaman viikon vapaaehtoisohjelmasta.


Viime aikoina on ollut suurena trendinä voluntourism, eli matkailu, jossa tehdään vapaaehtoistyötä kohteessa esimerkiksi eläinten, lasten tai sairaiden parissa. Yleensä näitä matkoja järjestävät yritykset tai järjestöt, jotka veloittavat suuria summia näistä vapaaehtoisohjelmistaan. Summien sanotaan usein menevän paikallisen yhteisön kehittämiseen, mutta todellisuus voi olla toinen, kun suurin osa rahasta jääkin järjestävän tahon pussiin. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että niiden turistien sijaan siellä voisi olla paikallisia ihmisiä vakkaritöissä.

Tästä aiheesta riittäisi kyllä tekstiä ihan oman postauksen tarpeisiin, mutta totean nyt tässä vaiheessa vain, että miettikää tarkkaan, minkälaisen järjestön kautta menette, minkälaisen jäljen haluatte matkallanne antaa ja voisiko vaihtoehtona olla esimerkiksi paikallisen kouluttaminen siihen työhön, johon olet halukas menemään.

Muistakaahan ottaa somet haltuun, blogi ja meikä löytyy Snäpistä (@laameri), instagramistaFacebookistaBloglovinista ja Youtubesta, jonne tulossa toivottavasti mielenkiintosta matskua kesän aikana!

*Toim. huom. IndiGolla lentävät! Vaikka vain vaihdatte konetta Intiassa, niin tarvitsette viisumin Intiaan, mikäli mielitte matkustaa ruumaan menevien matkatavaroiden kanssa. Lentoyhtiön omien sääntöjen mukaan he eivät hyväksy vaihtavia matkustajia matkatavaroiden kanssa  ilman viisumia. Eli vaikka lentoyhtiö onkin halpa niin satasen viisumit Intiaan nostavat hintoja mukavasti. Tai uudet lentoliput.

7 kommenttia :

  1. Hyvä ja mielenkintoinen postaus, kertoo niille jotka ei ole käynyt paljon myös kulttuurista tuo miten paljon rahaa menee tai ei. Ja noi viisumit tai lentojen siirrot on kyllä kalliita ja normaalisti viisumeita ei saa pitkiksi ajoiksi voimaan, jolloin pitkällä matkalla sen voi joutua uusimaan jotta pääsee takaisin kotiin? Eräs tuttava sai esim. Saudeihin ensimmäisen viisumin 1kk, seuraavan 3kk, sitten 6kk ja nyt tuli jo 9kk. Eli ilmeisesti jos tekee noin työmatkoja tiettyyn maahan useammin voi olla paremmat mahdollisuudet säännöllisen matkustamisen jälkeen saada pitkiä viisumeita? Onhan ne lait voinut muuttua enkä itse ole perehtynyt. Taas mielenkiintoista lukemista! :)


    www.finnlandsnorsk.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Joo, meidänkin olisi pitänyt niitä siirtoviisumeita ostaa kaksin kappalein tai vaihtoehtoisesti satasen pidempi :D Haha, aika jännältä systeemiltä kuulostaa, mutta varmaan juurikin noin asian laita!
      Intiassa oli juuri muutamassa vuodessa muuttunut siten, ettei on arrival -viisumeita saanut ollenkaan. Joten pattitilanteessa oltiin :D
      Kiitos Katri huipusta kommentista!

      Poista
  2. Olipahan reissu teillä! Kiva kun avasit budjetinkin, varmasti on hyötyä monelle Nepaliin suuntaavalle. Olisi myös mielenkiintoista lukea Nepalilaisesta ruuasta. :)
    Jäi mietityttämään että miksi se kerjäläispojalle annettu euro alkoi kaduttamaan? Onhan se tietenkin iso raha tuolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! Toivottavasti tosissaan apua muillekin :) meillä jäi nepalilaisen ruuan kokemukset aika vähiin, kun sairaalalla syötiin periaatteessa samaa ruokaa joka päivä, riisiä linssikastikkeella. Ruokahypetys siis hiukan vaikeaa näillä kokemuksilla :D Mutta sen voin sanoa, että todellinen nepalilainen ruoka ei ole sitä mitä Suomen nepalilaisissa tarjotaan, se on enemmikseen ihan intialaista. Nepalissa suurin osa väestöstä syö juurikin tuota linssisoppaa riisin kanssa ja juhla-aterioilla saatetaan sitten ottaa mukaan vuohea tai kanaa.
      Ja kadutus jäi lähinnä siitä, kun myöhemmin sain sitten kuulla, ettei heille pitäisi yleensäkään antaa rahaa, raha kun monesti menee aivan eri taholle kuin sille pienelle pojalle. Ei se rahan menetys sinänsä jäänyt kaivelemaan. Monesti parempi apu olisi kuitenkin jokin muu kuin suoraan rahan antaminen.
      Kiitos Sisko kommentistasi! :)

      Poista
  3. Ihanan analyyttinen postaus :D Ja todella informatiivinen! Just olin tulossa kysymään tuosta eurosta ja kerjäläispojasta, mutta sehän olikin jo kerrottu. Niinhän se taitaa olla, että laitetaan suloiset lapset asialle, mutta rahat päätyvät ihan muualle :(

    Tosi kiva on ollut lukea myös näitä matkapostauksia! Huippuja kokemuksia ja erilaista perspektiiviä on varmasti tarttunut mukaan :)

    Seuraavaksi odottelen kommenttejasi kesätyöstä ;) Ihanaa kesän jatkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha kiitos! Ihan ominta alaa tällainen osiin paloittelu ;) Niinpä, että ei se tosissaan ollut minulle se rahan menetys mitään, mutta kun siitä harvoin on apua saajalle ja saattaa jopa tukea jonkin tasoista rikollista toimintaa :(

      Voi kiitos, aivan ihanasti sanottu! Ehdottomasti kaikkea tuota ja yrittää pitääkin sen matkassa, vaikka arki yrittää viedä mukanaan :D

      Kesätöistä tulossa varmasti juttua vielä, kyllä tää viime kesän ainakin voittaa :D

      Poista
    2. Ja ihanaa kesää myös sulle! <3

      Poista