Tunteiden vuoristorataa ekana päivänä

2017/05/07
Tällä hetkellä väsyttää. Ei onneksi enää kiukuta tai ole nälkä. Tänään aamulla kasin pintaan Intian aikaa kiukutti kyllä aika paljon, vaikka vika taisi olla omassa englannin tulkinnassani. Olin jättänyt IndiGo-lentoyhtiön sivuilla mainittavan disclaimerin Intian viisumista täysin huomiotta. Mehän olimme menossa Nepaliin, ei kai tässä nyt mitään viisumeita parin tunnin välilaskulle tietenkään tarvittaisi. Tietenkään.
Kathmandu Nepal photography

Kathmandu Nepal photography

Kathmandu Nepal photography

Tämä varmuus siitä, että totta kai homma toimii näin, maksoi meille 200 euroa uusien lentolippujen muodossa. Lentolippujen, jotka ostettiin yhtiöön, joka toivottaisi myös tällaiset maassapiipahtavat kyytiinsä. Mutta kyllä pientä mieltä voi harmittaa parin tunnin yöunien jälkeen, kun ei saanutkaan vaan talsia Transfer-aulan läpi. Kyllä vaan pistää harmittamaan, kun kukaan ei oikein kerro kohtalostamme tarkemmin, pitää vaan ostaa uudet liput. 

Kathmandu Nepal photography

Vaan itku muuttui tällä kertaa iloksi, kun todella istuimme siinä Kathmanduhun tähtäävässä koneessa ja pidot vain paranivat, kun kone laskeutui oikealle kentälle ja parilla USA:n dollarilla saimme passeihimme viisumit. Hymy lensi korviin, kun laukkuhihnalle päästyämme molempien rinkat löytyivät tyylikkäästi omista muovipusseistaan heti kärkeen. Onneamme syvensi sähköposteista tuttu mies seisomassa lupaamansa kyltti kädessä lentokentän ulkopuolella eikä meidän tarvinnut turvautua joka puolelta kuuluviin "taxi ma'am?" -huutoihin. 

Kathmandu Nepal photography

Puolen tunnin matkalla lentokentältä meille etukäteen varattuun guest housiin näimme useita koiria, pienen pieniä lapsia koulupuvuissaan, lehmiä vehrettyneessä joenuomassa, käsittämättömiä sähköjohtoviritelmiä sekä kaaosmaisen liikenteen. Satumainen kuva Nepalista luonnon helmassa istuvana pikkuvaltiona olikin ensikohtaamisessa maailman seitsemänneksi saastunein kaupunki. 
En itse viihdy suurissa kaupungeissa ja vaikka Aasian mittapuussa Kathmandu noin neljällä miljoonalla asukkaallaan ansaitsee varmaan tuppukylän leiman, on täällä itselleni ihan liikaa hälinää ja hälskettä. 

Kathmandu Nepal photography

Meidän guest housemme kaupunginosa on Jawalakhel, joka on mielestäni kuin Bangkokin laitamat, mutta ilman turisteja. Valtavasti mopoja, autoja, koiria, ihmisiä, melua, meteliä, pikkuputiikkeja, feikkiä ja aitoa vieri vieressä ja kaksi vaaleaa huomiotaherättävän pitkää tyttöstä luovimassa kaiken tämän läpi.  Pistämme enemmän silmään kuin teini ilman iPhonea. Saamme osaksemme hyväntahtoista naureskelua säpsähtäessämme tööteistä ja tarrautuessamme tiukasti toisiimme tienylityksessä. Meitä katsotaan hymähdellen, kun kameramme räpsivät innokkaasti kohti kanoja tai vapaana talsivia lehmiä.

Kathmandu Nepal photography
Kun suurelta pääkadulta pääsi pois, oli tunnelma itse asiassa aika viihtyisä. Lapset juoksivat koirien kanssa nurmialueella äitien valvovan silmän alla. Vanhemmat naiset tekivät lakkaamatta jotain askareita, paistoivat maissia, putsasivat vihanneksia tai pakkasivat mausteita. Kokoontumispaikkana toimi vedennoutopiste. Lapset moikkailivat ja hymyilivät meille. Ohi kävellessämme saattoi joku kääntyä vielä takaisin päin huutamaan terveiset. 

Kathmandu Nepal photography

Mutta se sotku. Ei juurikaan törkyistä ettei viitsisi kävellä tai että näky jo puistattaisi, mutta muoviroskaa on joka puolella. Ne on kipattu aidanviereen ja siitä ovat sitten eläimet vuorotellen käyneet levittelemässä herkkusaalista yhä laajemmalle. Ensimmäinen päivä ja Kathmandu eivät tehneet vielä kovinkaan suurta vaikutusta ja odotamme innolla maaseudulle pääsyä. Elämä tulee eittämättä olemaan yksinkertaisempaa ja joistain mukavuuksista täytyy luopua, mutta ainakin on oletettavasti rauhaisaa ja hiljaisempaa. Pieni toive olisi, että ilma voisi olla puhtaampaa, täällä tuntuu jo puolen päivän jälkeen, että röörit ovat tukossa.

Kathmandu Nepal photography

Kathmandu Nepal photography
En ole vielä ihastunut, mutta lentokoneen ikkunoista näin jo, mitä kaupungin ulkopuolella odottaa. Kukkuloita, joiden rinteillä porrastettuja peltoja. Väljää maastoa ja hiljakseen liikkuva vesi joenuomassa. Tiistaina koittaa se reissun jännin osuus, kun kahdenkymmenen tunnin bussimatka Charujahariin odottaa. 


Olisin todella kiitollinen vinkeistä Kathmanduhun puolentoista päivän ajaksi, mitä kannattaa nähdä? Mitä kokea? 

Reissua kannattaa seurata täältä blogin kautta, Facebookista, instasta sekä meidän molempien snäpeistä (@laameri & ), jonne päivittyy ajankohtaisia tunteita, tapahtumia ja fiiliksiä, sensuroimatta. 

Kathmandu Nepal photography

Kathmandu Nepal photography

Kathmandu Nepal photography

Kathmandu Nepal photography

Kathmandu Nepal photography

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti