Kolmosen syksy, mitä jäi käteen?

2017/01/23
Heippa! Tällä hetkellä olen hyvää vauhtia ajautumassa kohti Kuopiota ja arkea pitkän Helsinki-viikonlopun jäljiltä. Instassa ja snäpissä (laameri) seuraavat saivat varmaankin jonkinnäköisen kuvan viikonlopun ohjelmasta, joka kieltämättä oli yhtä aikaa sekä raskas että huippu. Olen erityisen haikeilla mielin tällä hetkellä, sillä aamulla näin rakasta rakasta yhtä pitkäaikaisimmista ystävistäni, jota en ole nähnyt Kuopioon muuttamisen jälkeen! En voi edes uskoa, että siitä on niin kauan, mutta samalla tuntui kuin aikaa ei olisi mennyt lainkaan. 


Siinä on se huono puoli toiselle paikkakunnalle muuttamisesta. Ainakin eka puoli vuotta, luultavasti koko eka vuosikin menee sellaisessa honeymoonissa, alkuhuumassa, kun kaikki on uutta ja siistiä, uusia tuttavuuksia riittää joka viikolle. Ei siinä ehdi harmittelemaan vanhalle kotipaikkakunnalle jääneitä rakkaitaan, mutta ajan kuluessa kaipaan kyllä sitä mutkattomuutta myös vanhojen ystävien kanssa. Että voisi vaan mennä kahville tai iltapäiväksi hengaamaan. Ei sitä, että lyhyetkin tapaamiset joutuu suunnittelemaan kaksi kuukautta etukäteen. Tykkään ylipäänsä elämän spontaaniudesta ja julistankin nyt, että meille saa tulla vaan soittamaan ovikelloa ja tulla kahvittelemaan. 

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, olen asunut Kuopiossa kaksi ja puoli vuotta, saavuttanut lääketieteen kandin arvon sekä löytänyt ihan uusia intohimon kohteita (ja ilmeisesti pukeutumistyylin;). Mua vähän harmittaa, kun blogista ei löydy systemaattista kokoelmaa lukukausien ohjelmasta ja saavutuksista. Voisin yrittää koota sellaista menneiltä kausilta ja ottaa nyt ohjelmaan tulevien lukukausien pääpointtien kertauksen. Ykkösvuodesta löytyy kooste täältä, jossa esittelen aika laajasti kaikki ykkösvuoden kurssit ja ajankohdat. Kakkosvuoden aikana bloggasin sitten aktiivisesti, joten monilla ehkä sitä kautta kuva siitä, mitä tuolloin tapahtui. Siitä kuitenkin voisin rykäistä oman koosteensa tässä lähiaikoina.

Otsikko näyttää olevan hiukan harhaanjohtava, sillä vasta näin kolmen pitkän kappaleen jälkeen tunnutaan pääsevän itse asiaan. Viime syksy oli yliopistoelämäni parhaista parhainta aikaa, mutta tästä on siis matka aina vaan ylöspäin, kun aiheet muuttuvat jatkuvasti kiinnostavammiksi, vastuuta ja vapautta annetaan enemmän eikä potilaiden tutkiminen ole enää onnetonta räpiköintiä rantavedessä. Meillä alkoi koulu siis poikkeuksellisen aikaisin, jopa lääkiksen mittapuussa, kun 8.8. herätyskello soi seitsemältä ja kehoitti lähtemään kasin pakolliseen infoon. Näin sitä sitten lähdettiin innokkaina ensimmäiseen klinikkavuoteen. 

S Y K S Y  2 0 1 6

⇸ Tutkin 3/10 tutkimuspotilasta, joiden rapsoista syksyn aikana palautui kaksi hyväksyttyä ja yksi korjattava
⇸ Suoritin sisätautien päivystyksessä 4/30h, joten vähän kuumottelee tämä kevään aikataulu (tällä hetkellä saldo 8h)
⇸ Otin yhden onnistuneen astrupin
⇸ Suoritin yhden elvytystentin hyväksytysti läpi, unohdin suoritusvihkon kotiin, sain suoritusmerkinnän irtolapulle ja hävitin loppuen lopuksi sekä irtolapun että suoritusvihkon.
⇸ Luulin, etten pitäisi sisätaudeista, kunnes sisätautien opetus todellisuudessa alkoi ja huomasin pitäväni kardiologiasta ihan tautisen paljon. 
⇸ Sain lääkishistoriani kaksi parasta tenttiarvosanaa, nelonen pamahti sekä kardiologiasta että potilas-lääkärisuhteesta. (toim. huom. embryn vitosta ei lasketa, koska kaikki saa vitosen siitä)
⇸ Yllämainitun johdosta tajusin osaavani yhä opiskella ja asioiden yhä tarttuvan päähäni, mutta minun tulee olla kiinnostunut aiheesta
⇸ Kaikki aiheet eivät olleet ilmeisesti tarpeeksi kiinnostavia ja parhaista yrityksistäni sekä uusinta-arvostelupyynnöstä huolimatta elinpatologia jäi inhottavasti 1,5 pisteen päähän läpipääsystä. Kolmen viikon päästä uusi yritys!
⇸ Vuoden parasta ja hyödyllisintä antia oli EKG:n perusteiden tajuaminen, sen tulkitsemisen oppiminen (ainakin tiettyyn pisteeseen) ja hyödyllisyyden ymmärtäminen. Tunnustan nyt, että mä rakastuin EKG:hen, sen tutkiminen on musta ihanaa salapoliisityötä ja kun sen oppii tekemään systemaattisesti, saa siitä hurjasti irti!
⇸ Saavutin lääketieteen kandin arvon, jota juhlistetaan virallisesti maaliskuun puolella!


Siinä viime vuoden highlighteja koulun osalta, minkälaisia kokemuksia teillä on viime syksystä? Mitä onnistumisia tai epäonnistumisia mahtui tuohon vuoteen? Ihanaa alkanutta viikkoa!


2 kommenttia :

  1. Superkiva postaus, lisää tämmösiä! :) Näistä sun pääsykoe- ja lääkisjutuista sai tosi paljon tsemppiä pääsykoelukemiseen ja nyt sisällä ollessa on kivaa ja motivoivaa kuulla mitä kaikkea siistiä on luvassa kun pääsee pidemmälle opinnoissa. Preklinikassa ei kuule juuri mitään mitä klinikassa tapahtuu, niin tosi mielenkiintosta lukea sun kokemuksista sieltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, pitääkin ehdottomasti laittaa to do -listalle! :) Ihana kuulla! Mä oon itekin samanlainen, tykkään hirveesti ottaa selvää siitä, että mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja fiilistellä jo tulevia kursseja etukäteen :) Preklinikkakin on vähän oma kuplansa, niinku tää klinikkakin sitten, että siinä sitten niin ollaan niissä omissa porukoissa ja omissa jutuissa, se kaks vuotta menee yllättävän nopeesti! :)

      Poista