Tieto lisää terveyttä

2016/07/21
Olen ollut pitkään aika huoleton terveyteni kanssa ja ottanut sen monesti itsestäänselvyytenä. Olen tykännyt liikunnasta, etenkin erilaisista pallopeleistä ja ratsastuksesta, aina, mutta en ole mitään harrastanut ikinä tavoitteellisesti. Enkä varsinaisesti ole tykännyt urheilla, vaan juuri pelailla ja kisailla sillä tavalla, että ei nyt itseään tulisi vahingossa rasitettua liikaa. 
Tieto lisää tuskaa, sanotaan, mutta olen kyllä sitä mieltä, että tieto lisää terveyttä. Olen huomannut ainakin omasta kehityksestäni, että tieto lisää kykyä tehdä hyödyllisiä ja kauaskantoisia päätöksiä sekä motivoi niiden elämänmuutosten ylläpitämiseen. Allekirjoittaneen humalatupakointi loppui luentoon, jossa esitettiin eri keuhkosyöpien profiloitumista tupakoijiin. Pyöräilykypärän käytöstä tuli huushollissamme pakollista, kun syväreideni aiheeksi valikoitui Aivoruhjeen ennaltaehkäistävät riskitekijät ja voin sanoa, että ilman sitä saattaisin itsekin kärsiä aivoruhjeen jälkitiloista. Liikkumista motivoi nykyisin ulkonäöllisten syiden lisäksi myös terveydelliset syyt, toivon toimintakykyni säilyvän mahdollisimman hyvänä mahdollisimman pitkään. 



Kun näkee niin paljon sairautta, joka ainakin osittain olisi ennaltaehkäistävissä ihmisen elintapamuutoksella, on vaikeaa olla välittämättä omasta terveydestään. En missään nimessä ole mikään terveysnatsi ja minun paheeni lienevät ruoka ja juoma. Etenkin hiilaripitoiset herkut ja epäsäännöllisen säännöllinen humalahakuinen juominen verottavat varmasti minunkin maksimaalisesta terveydestäni. Ajattelen aina, että sitten kun aikuistun tai muuta vastaavaa, mutta vielä minulla on ollut aivan liian hauskaa ja nautinnollista pystyäkseni pääsemään irti niistä paheista. Arjessa tämä ei ole iso ongelma, mutta kun se lähtee niin se kanssa lähtee. Kohtuus kaikessa olisi oikea taikasana, mutta kun olen luvannut itselleni vaikka karkkia, niin sitä saattaa mennä puoli pussia illassa.
Liikunnan ilo on löytynyt viime vuosina. Kuten paljastin faktapostauksessani, olin pitänyt itseäni hyvin sporttisena ja liikunnallisesti lahjakkaana ihmisenä pitkään, kunnes lääkis palautti minut maan tasalle. En pidä itseäni huonona, mutta olen kyllä saanut huomata, että oikeasti ne on ne lahjakkaat, jotka treenaa. 
Hahaha siis mä olin niin onnellinen näistä kuvista
Mun naama on ihan hirvittävä, mutta kroppa onnistu

























Aikuisikään mennessä olen ehtinyt kokeilla vaikka mitä lajeja ja aina jostain syystä jättänyt ne kesken. Jälkiviisaana syyksi lienee rehellistä todeta, että en osaa, liian vaikeaa ja kärsivällisyyteni loppui. No, tuo taktiikka ei varsinaisesti tehnyt minusta minkään pelikentän partaveistä ja ainoa harrastus, mikä on seurannut mukanani vuosien ajan, on ratsastus. Mutta sen hinnasta johtuen sitäkin olen useimmiten harrastanut vain kerran viikossa. 
Lääkiksessä annoin tapojeni vastaisesti ryhmäpaineen ulottua myös itseeni ja pian löysinkin itseni harrastamasta ja kokeilemasta ties mitä lajeja. Pian huomasin, että urheilu urheilun vuoksi alkoikin kuulua päiväohjelmaani ja saatoin nauttia siitä. Himourheilevat ystäväni olivat avanneet minulle aivan uuden maailman, jossa treenikaveri oli aina saatavilla, uudet lajit vähemmän pelottavia ja jossa ei aina tarvinnut osata kaikkea heti. Ja kun homma pysyi tarpeeksi monipuolisena myös kaltaiseni "kaikki mulle heti nyt ja nyt itseasiassa puuduttaa jo koko homma" -tyttökin onnistui tekemään liikunnasta osan elämää. 

Tosi sporttinen, "vähän polvesta vaan tukea"

Kesän olen tehnyt Kayla Itsinesin (hiton hyvä!) treeniohjelmaa, joka pitää sisällään 3 lihaskuntoa viikoittain ja lisäksi aerobista liikuntaa. Aerobisena olen pitänyt kävelyä, ratsastusta, pesistä, melomista, mitä kaikkea nyt tuleekaan sitten tehtyä. Askelia päivässä kertyy tämän kesätyön myötä noin 10 000, mutta esimerkiksi Ilosaariviikonloppuna askelia tuli 40 000. Syksyllä jatkan ratsastuksen ja crossfitin parissa, jolloin treenikertoja viikkoon tulee noin 5-6. Rakastan nykyisin harrastuksia ja ne vapaaillat, kun voi vaan lösähtää sohvalle saavat melkeinpä huonon omantunnon aikaiseksi. Nyt itsensä haastamisesta on tullut loistava päätös päivälle, vaikka en siinäkään ole mikään tiukkis ja saatan viettää rokulipäiviä just for the sake of it. 



Vaikka en ole itse mikään täydellinen esimerkki, niin haluan vain tuoda esille sen, kuinka paljon voi omilla valinnoillaan vaikuttaa omaan terveyteensä ja ennen kaikkea fiilikseensä. En ole ikinä voinut näin hyvin tai ollut näin tyytyväinen omassa kehossani. Haluan fiilistellä tätä upeaa kroppaani, joka pystyy vaikka mihin ja joka mahdollistaa uusien asioiden, lajien ja reissujen kokemisen. Haluan myös pitää siitä kiinni. 

Loppuun vielä kiitos kaunis huipuista kommenteista, joita tuli viime postaukseeni! Sain niin paljon virtaa jatkaa kirjoittamista ja uusia inspiksiä! Olen otettu. Mulle voi laittaa kommentteihin tai spostiin aina kommenttia, kehitysehdotuksia, ruusuja, postausideoita, mitä vaan. Toivon, että voin kuitenkin tarjota teille mahdollisimman mielenkiintosta luettavaa ja katottavaa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti