Opiskelijaprofiili III

2016/07/05
Eilen otin puhelun Kuopioon tavoitteenani saada yksi parhaista ystävistäni avaamaan sanainen arkkunsa omasta hakukokemuksestaan ja taustoistaan. Silla on ikäisekseen virkeä 29-vuotias, jonka harrastuksiin kuuluvat liikunta ja pojat, joilla on lippis väärinpäin. Silla, tai tuttavallisemmin Silsa, repäisi ja pääsi sisälle nyt jo legendaarisena tunnettuna vuonna 2014 ja jakaa kanssani samat kurssitoverit sekä kiitettävän ykkösiä ja kakkosia vilistävän suorituslistan. Olen hyvinkin onnekas, että sain tutustua näinkin upeaan ihmiseen ja nyt myös teillä on se sama mahdollisuus! Ottakaa siis kaikki irti tästä ihanan polveilevasta tarinasta, joka vie meidät aikaan ennen 2010-lukua. 




Mikä on mottosi?
Silla: "Juupas, eipäs"
Minä: "Opin kerrasta" (Me ollaan annettu kollektiivisesti tämä Sillan motoksi)

Kuvaile itseäsi viidellä sanalla
Määrätietoinen, iloinen, jahkaileva, hyvä kuuntelija, menevä

Kerro taustoistasi ennen lääkistä

Kirjoitin 2006 keväällä Tampereen klassillisesta lukiosta. Silloin lukion jälkeen olin aika hukassa, mitä lähtisin hakee, mutta päädyin sitten hakemaan tiedotusoppia lukemaan Tampereelle, koska pidin kirjoittamisesta lukiossa. Silloin hakeminen jäi ihan puolitiehen, kun olin niin pihalla tulevaisuudesta. Muutin Helsinkiin syksyllä 2006 ja aloin työskentelemään Stadiumissa. Pikkuhiljaa alkoi hommat selkenemään ja päätin hakea fyssariksi. Pääsykokeet meni silloin putkeen ja aloitin syksyllä 2007. Olin ihan tyytyväinen ja vaikutti kivalta, mutta pikkuhiljaa alkoi kuitenkin kiinnostamaan lääkis.

Millainen opiskelija olit lukiossa?
Kirjotuksiin luin tosi paljon, mutta lukioaikana panostin vaan kiinnostaviin aineisiin. Niiden aineiden eteen, jotka ei kiinnostaneet (kielet), niin en tehnyt mitään. Koeviikoilla ja kirjoituksissa olin tunnollinen, mutta muuten kiinnosti muutkin asiat, eniten harrastukset, kaverit, bilettäminen. Olin lukiossa sellainen viimetingassa lukija. Kirjoitin seitsemän ainetta: lyhyt matikka E, keskipitkä ruotsi E, äikkä E, lyhyt ranska M, psyk M, pitkä saksa B, enkku B.

Milloin tajusit, että haluat lääkikseen?

Se oli alkuun tosi varovainen ajatus päässä, koska tuli voimakkaasti semmonen fiilis että en oo lukenu mitään fysiikkaa tai kemiaa tai pitkää matikkaa ja kaikki sanoivat, että on niin vaikee päästä. Lopullinen päätös tuli sitten kumminkin vuonna 2009, kun tapasin sillosen poikaystävän, joka opiskeli Turussa hampaalla. Hän kun hehkutti koko lääketiedettä alana ja kannusti että kyllä asiat oppii, ei oo liian myöhästä. 
Opiskelin kuitenkin koko ajan fyssariksi ja valmistuin sieltä 2010 jouluna, mutta heti tammikuussa aloin lukea Galenosta. 

Millainen oli hakuprosessisi?
Olin iha pihalla, kun tuli kaikki se fysiikka ja kemia ja muut täysin uudet asiat Galenoksen myötä. Otin kuitenkin valmennuskurssin keväälle. Hain silloin Turkuun, mutta en päässyt, kun tuntui jo lähtöä päälle siltä, että hirvee työsarka. 
Seuravana syksynä menin iltalukioon tarkoituksena oikeasti paneutua kunnolla kemiaan ja fysiikkaan. Lukiossa olin sanonu, että vihaan molempia aineita enkä ikinä tule tarvitsemaan niitä. Jossain vaiheessa sitä sitten huomaskin, että näähän on oikeesti mielenkiintosia, varsinkin kun on selkee motivaatio. Keväällä 2012 aloitin valmennuskurssin, mutta en päässyt vieläkään Turun yleiselle. Tämä toinen kerta jäi aika lähelle ja oli tosi hajottavaa saada se hylätty tulos. Hyvä lukukaveri pääsi sisälle tuolloin, sellainen jonka kanssa oltiin todella paljon yhedssä luettu ja tehty tehtäviä.
Seuraava vuosi oli tarkoitus tehdä fyssarin töitä, mutta en saanut jatkoa kesätöihin. Olin huvikseen kaverin innoittamana hakenut Turun kemialle ja sain sieltä paikan 2012 syksyllä. Jonkun verran tein sitten niitäkin kursseja, mutta ei oikein ollut motivaatiota. Kävin samaan aikaan töissä. Keväällä 2013 luin täyspäiväsesti pääsykokeisiin ja meillä oli todella kiva lukuporukka. Kokeen lähestyessä oli sellainen fiilis, että nyt olen käynyt tosi monta väylää tähän juttuun ja olin hyvin valmistautunut ja osasin asioita. Kokeessa kuitenkin jäädyin ihan totaalisesti ja tuntui todella vaikealta, se meni alusta asti ihan plörinäksi. Lähdin kesäksi tekemään Helsinkiin fyssarin töitä. Kun tulokset tuli ja sieltä tuli se odotettu hylky, päätin, että en enää Turkuun mene. Siellä on ne samat hakijat ja samat kirjastot vuodesta toiseen. Jäin sitten Helsinkiin. 
Keväällä 2014 aloin lukemaan maaliskuun alusta ja viime vuosista poiketen tein melko lyhyttä päivää ja pidin vapaapäiviä. Aikaisemmin olin elänyt lukemiselle, nyt tein paljon muutakin. Näin kavereita ja harrastin muutakin elämää. Pidin lukemisen rennompana. Silloin 2014 (legendojen vuosi) hain Kuopioon ja pääsin sisälle!

Millainen hakija olit? Tuliko ikinä epätoivon hetkiä? Miten pääsit yli? 

Ikinä ei tullut fiilistä, että jättäisin homman kesken. Olin ekan hakukerrran jälkeen päättänyt, että vien tämän loppuun asti. Kaikkea tehtyä työtä ja kulutettua rahaa en aikonut heittää mäkeen. En ikinä ajatellut, että en kaiken tämän jälkeen tulisi jossain vaiheessa pääsemään sisälle. Paras tsemppari oli ystävä, joka ite opiskeli Turun lääkiksessä. Hän aina löysi oikeet sanat niihin pettymyksiin ja pystyi auttamaan yli niistä vaikeuksista ja jaksoi uskoa siihen, että kyllä mä pääsen.

Paras vinkkisi hakijalle

Itseluottamuksella ja positiivisella fiiliksellä pääsee pitkälle. Vaikka tulee huonoja hetkiä, niin muistaa uskoa itseensä. Ei pidä kauhistua työmääriä, vaan tehdä töitä hyvällä positiivisella asenteella.

Minkälainen opiskelija olet nykyisin?

Edelleen jätän asioita vähän viime tippaan ja yritän sitten lyhyessä ajassa omaksua ison määrän asiaa. Aina siinä vaiheessa totean, että hitsi onpa mielenkiintonen aihe, oisinpa tehny enemmän jo kurssin aikana. Lääketiede on mielenkiintonen ala ja meidän koulu on ylipäätänsä huippukoulu. Löytyy kivoja ihmisiä ja tapaamisia. Ei oo ykskään hetki niistä neljästä keväästä ja parista syksystä menny hukkaan, kun tänne on päässyt.

Mikä on ollut parasta lääkiksessä?

Vaikka tosi mielenkiintosta on opiskelu ylipäänsä ja tuntuu ihan oikealta alalta, niin silti ihmiset siellä koulussa on parasta. Ihana ajatella, että on tollasia kollegoita tulevaisuudessa.

Kiitos Silla valtavasti tästä haastattelusta, tuli itelleenkin todella positiivinen ja iloinen fiilis, kun sai vielä näitä sun vastauksia lukea. Mitäs te lukijat pidätte tän tyyppisistä postauksista? Onko nämä mielenkiintosia? Ja hei, jos tulee kysymyksiä näille profiilien tyypeille, niin vastaavat varmasti mielellään! Aikaisemmathan löytyy täältä ja täältä!

10 kommenttia :

  1. Tiiätkö just eilen mietin, että ootko unohtanu tän postaussarjan vai tulekoohan näitä vielä:D tykkään, tykkään, tykkään!! Nää on motivoivia ja pitää ehkä palata vielä syksymällä lukemaan näitä, kunhan taas luku-urakka alkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tämä tuli siis hyvään saumaan :D no itsellä on ollut vähän hakusessa se, miten nämä kannattais toteuttaa kun niin usein ollaan porukalla liikenteessä ja tämä vie kuitenkin jonkun verran aikaa, mutta onneksi sain nyt toteutetttua edes tämän tällä tavalla :) tätä sillan haastista olen halunnut jo pitkään tehdä, sillä hän osaa näyttää juuri oikeanlaista esimerkkiä, vaikka monta kertaa tulokset olivat epämieluisat, jaksoi hän silti taistella positiivisella asenteella ja täällä ollaan ❤️ Tsemppiä sulle lukuihin, kaikki mistä vaan saa motivaatiota on vaan plussaa! Toivottavasti ensi vuosi on sun vuosi! Tiiätkö jo minne haet?

      Poista
    2. Hain tänä keväänä Turkuun, vaikka oon ihan Kuopion lähimaastosta ja ens vuonna todennäkösesti haen Ouluun/Kuopioon :)

      Poista
    3. Selvä juttu, kaikki varmasti hyviä vaihtoehtoja! :) vaikka kuopio tietysti paras ;)

      Poista
  2. Superkiva blogi sulla! Tuli selattua kertaheitolla melkein kaikki postaukset kun tänne eksyin. Sellainen jäi mietityttämään kun olit yhdessä postauksessa sanonut että Kuopion keskustastakin saa opiskelijahintaista ruokaa niin voisitko valottaa että mistä tarkalleen ottaen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, kiitti tosi paljon! Joo, eli keskustasta saa Kelan tukemia ruokia kahdesta paikkaa, toinen on pääterveysasema eli Savotalo Tullinportinkadulla, jonka ruokala sijaitsee rakennuksen kellarissa ja toinen on Musiikkikeskuksen kellari Kuopionlahdenkadulla. Musiikkikeskuksen ruokalasta pitää sen verta sanoa, että he eivät aina ole innoissaan ottamassa vieraita opiskelijoita riesakseen, joten meidänkin käyntimme ovat rajoittuneet kahteen kertaan. Savotalon salaattipöytä on usein aivan todella hyvä! Kesän aukioloista en osaa valitettavasti sanoa, mutta syksyisin ja keväisin molemmat tarjoavat arkisin lounasta :)

      Poista
  3. Tää tuli niin oikeeseen hetkeen tää postaus!!! Ja kiitos blogista, ite löysin tässä vasta hetki sitten ja luin jo kaiken läpi :) Ja kiva kun päivittelet suht usein! Itse hain Helsinkiin ekaa kertaa, ikää 30v. Mua lohdutti ihan superpaljon että joku toinenkin on vähän "vanhempi" (tosin ei näin vanha) ja että on jaksanu tahkota noin pitkään sisäänpääsyn eteen! Itelle oli tosi iso pettymys että tänä vuonna tuli vain varasija. Hain Stadiin yleiselle. Jos koulujen väliset pisteet olisi vertailukelpoisia olisi pongot riittänyt Ouluun, Kuopion alanvaihtajien rajasta jäin 0,5p. Aloin vakavasti miettiä että jos en pääse ensi keväänä Helsinkiin hakisin sitten muualle. Muuten olisin tehnyt tuon jo nyt, mutta työ ja perhe on täällä ja toisen kaupunkiin muutto tekisi elämästä rahallisesti tosi haastavaa (ellei avopuoliso suostu muuttamaan mukana). Mulle tuli niin hyvä mieli tästä ja kasvatti kyllä taistelutahtoa ! Olisin kysynyt sellaista että kandeeko valmennuskurssille mennä uudestaan ? Itse olin nyt Kandikustannuksen pitkällä kurssilla, jonka koin erityisesti bilsan osalta hyödyllisesti. KeFy tuntu siltä että ne saan aika hyvin haltuun itteksenikin. Oon tässä vähän pohdiskellu mafynetin itseopiskelumatskua mutten vielä tiedä menisinkö vaan kevään matskuilla. Mulla on myös siskon vk-matskut toiselta kurssijärjestäjältä joihin en edes ehtinyt perehtymään tänä keväänä. Itse oon kirjottanut 2004 myös Tampereelta! (Tosin TYKistä). Kiitos tästä postaussarjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla! On ihana saada tällaisia kommentteja, juuri siksi tätä blogia pidän, kiitos kun kommentoit :) Oon muutamissa postauksissa maininnutkin siitä, että lääkikseen mahtuu kyllä monenlaista porukkaa ja monenlaista tietä, ei tarvitse pelätä asioidensa kanssa yksin jäämistä! Löytyy nuoria vastavalmistuneita, perheellisiä, yli nelikymppisiä alanvaihtajia, you name it :)
      Olen puhunut paljon opiskelupaikan etsimisestä oman kotikaupungin ulkopuolelta, mutta ymmärrän, että joskus tilanteet tuovat pakotteena juurikin nimenomaisen kaupungin. Se kuusi vuottakin on sellainen aika, että ei sitä jaksa olla koko aikaa ramppaamassa toisaalle ja se estää vähän sitä elämän rakentumista sinne opiskelupaikalle. Toki, jos perhe olisi valmis lähtemään ja avokille järjestyisi esim. työpaikka, niin mikäs siinä estäisi, rohkeasti matkaan vain!
      Itse en olisi mennyt toisena keväänä valmennuskurssille, mikäli ovet eivät olisi auenneet, sillä se pohja sille osaamiselle oli jo aika hyvä ja tiesi itekin, miten lähteä opiskelemaan ja asioita purkamaan. Mutta ne mafyn itseopiskelumateriaalit olisin hommannut ehdottomasti! Vielä ei ole tullut vastaan yhtä minulle sopivaa opiskelutapaa, joten siksikin sitä olen täällä hehkuttanut niin paljon. Jos sinulle ei fyke tuota vaikeuksia, niin suosittelisin ottamaan itseopiskelumatskut joltain firmalta, joka sopii sinulle hyvin ja käymään bilsan asioita itsenöisesti tai esimerkiksi lukupiirin avulla! Omasta mielestäni lukupiireily sopi etenkin bilsan asioiden opiskeluun, kun opetettiin toista ja hankalista asioista pystyi keskustelemaan. Itselle tosin tuolla tavoin jää parhaiten päähänkin.
      Kiitos kommentistasi ja kovasti tsemppiä hakuihin ja lukemiseen! Kyllä se oma paikka löytyy ja työ on varmasti sen arvoista!
      Toivottavasti sait vastauksia kysymyksiisi ja jos tulee jotain tarkentavaa tai muita kyssäreitä, niin vastaan mielelläni :)

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta, tästä oli apua! Kävin tsekkaamassa omaa paperin eilen ja vaikka olinkin Helsingin rajasta jäänyt kauaksi, pisteet olivat menneet lähinnä kahteen todella typerään huolimattomuusvirheeseen, joita ilman olisin sisällä. Näin on kyllä varmasti käynyt monelle tänä vuonna. Tosi hassua, mut mä koin ton enemmän positiivisena kuin harmittavana, koska pisteiden valossa olin jo ajatellut ettei mun taidot vaan riitä. Nyt tajus ettei sisäänpääsy ollutkaan siitä kiinni vaan varmaankin enemmän hermoista. Teenkin varmaan noin kun ehdotit että päädyn mafyn io-matskuun ja koitan etsiä jonkun bilsakamun täältä pk-seudulta :) Kiitos vinkeistä, eiköhän tällä hyvä tule!

      Poista
    3. Nuo huolimattomuusvirheet on niin kaksjakonen juttu, tavallaan voi ärsyttää, mutta sitten on hyvä musitaa just tuo, että osi kuitenkin osannut ne asiat. Sillä tavalla on kivempi lähteä tämän vuoden lukuihin!
      Ensi vuoden koe taitaa taas olla iso askel johonkin uuteen, mistä kukaan ei vielä tiedä mitään, mutta perusasiat on hyvä olla hallussa kaikesta huolimatta. Hurjasti tsemppiä lukuihin, kyllä siitä hyvä tulee! Sinulla on vielä noin vahvat pohjatkin :)

      Poista