My happy place

2016/06/26
Minulla on aina ollut joku käsittämätön kaipuu maaseudulle, en saa siitä tarpeekseni, varsinkaan kun läsnä on oma rauha ja kirkasta vettä. Oma mökkimme on kuivan maan tönö, jota vanhempani ovat kyllä laittaneet uskomattoman nätiksi ja johon minulla onkin valtavan vahvat tunnesiteet. Juhannuksen kuitenkin vietimme puolisoni vanhempien mökillä noin 20 kilometriä omaltamme. Pääsimme torstaina kivasti matkaan jo hyvissä ajoin ja vietimme rauhallisen illan ja seuraavan aamun vähän paikkoja laitellen, saunoen ja uiden. 
Juhannusporukaksemme oli demokraattisella äänestyksellä (miehen euro on naisen kahdeksankymmentä senttiä) valikoitunut puolisoni lapsuuden ja nuoruuden aikaisia ystäviä puolisoineen, kunnon pariskuntaviikonloppu siis! Olin perjantaina vielä aika jännittyneissä tunnelmissa, mutta porukan saavuttuamme juttu luisti kuin itsestään. Uusista ihmisistä innostuneena päätin esitellä näiden viimeisen kahden vuoden aikana huippuunsa hioutuneita taitoja yrityksellä juoda porukan miehet pöydän alle. Kaikkien yllätykseksi ja luonnollisesti iloksi olin viimeisenä vielä pystyssä ja meno päällä. Tosin se ei tainnut johtua ylivertaisista juomamestarin taidoistani. 
Seuraava aamu yllätti negatiivisesti tuomalla päälleni maailmanluokan kankkusen, joka olisi kaatanut isommankin karjun vällyihin. Olin pettynyt ja vihainen, sillä pettämättömäksi todettu burana-konsti (kysy niin kerron) oli pahemman kerran jättänyt minut oman onneni nojaan. Hetken aikaa yritin mitättömällä 178-senttisellä varrellani taistella aamuisia pahan olon aaltoja, mutta lopulta oli vain myönnettävä, että olin kohdannut voittajani. Valmiina kättelemään eittämättä vastaan tulevaa Kuolemaa kuin toveri, sallin itseni kaatua kesän kauneimpana päivänä sisätilojen armahtavaan suojaan ja etsiä Netflixistä puuhaa seuraavalle noin kahdeksalle tunnille. 
Saatuaan itsensä tyhjennettyä niin sanotusti väärästä päästä > 10 kertaa oli hyvin suunniteltu kroppani valmis uuteen päivään ja salli minun nauttia päivän ensimmäisen ravintoannoksen. Onnekseni korkean laadun perunalastuja oli sopivasti vielä jäljellä ja täytin pahimman energiavajauksen puolella pussillisella. Riemastuneena siitä, että kehoni hyväksyi minun vielä ravita sitä jollain eilisestä pahoinpitelystä huolimatta, sain haltuuni yllättävän zen-tilan ja sallin muiden huvittaa itseään minun epäonnisella päivälläni hymyillen tyynesti. Minä selvisin. 
Juhannus on aina ollut lempijulhiani ja sanomattakin selvää, että lauantai ei ollut elämäni onnellisimpia päiviä, mutta muuten viikonloppu oli varsin onnistunut pako arjesta. Olkoon tämä tarina opetus kaikille, että joskus upeasta illasta täytyy maksaa kova hinta. 
valokuvaus photography nature Finland suomi


valokuvaus photography nature Finland suomi

valokuvaus photography nature Finland suomi

valokuvaus photography nature Finland suomi

valokuvaus photography nature Finland suomi

valokuvaus photography nature Finland suomi

valokuvaus photography nature Finland suomi


valokuvaus photography nature Finland suomi

Darran jälkeen on poutasää <3<3<3<3

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti