Mitkä asiat huolettivat uutta opiskelijaa vuonna 2014?

2016/06/28
Kaivoin oman postaukseni vuodelta 2014, joka on kirjoitettu 24 tuntia ennen ensimmäistä päivääni unelmieni opinahjossa. Silloin pyörittelin päässäni monenlaisia kysymyksiä, jotka varmaan lähinnä kumpusivat omasta epävarmuudestani täysin vieraan tilanteen edessä. Vastaan nyt näihin täysin rehellisesti ja katsotaan, onko huoleni ollut aiheellinen. Kysymykset siis vuodelta 2014, vastaukset 6/2016.

Tuunko saamaan kavereita? Mitä jos ne ei pidä musta? Oonko ihan erilainen? Mitä jos joudun syömään yksin? Entä jos meidän ryhmähenki ei hitsaudukaan?
Against all odds, sain kuin sainkin kavereita, sain itse asiassa hyvin rakkaita ystäviä, joiden kanssa on kahteen vuoteen mahtunut ties mitä! 
Ne pitää musta. Aina ei voi kaikkia miellyttää, ja 160sta ihmisestä löytyy epäilemättä niitä, joista ei tule parhaita ystäviäsi. Mutta kollegiaalisuus on vahva käsite ja kaikkien kanssa tulee toimeen ja yleensä on jotain hauskaa heitettävää.
Jouduin syömään yksin, yhä joudun välillä syömään yksin, mutta se ei haittaa. Kyllä siitäkin selviää, kun etsii nurkkapöydän ja hautautuu puhelimensa näyttöön ja tunkee vielä kuulokkeet korviin.
Ensimmisen kolmen viikon aikana ehtii muodostua (luultavasti vain minulle) valtava paniikki siitä kuuluisasta kurssin hitsautumisesta, kun tuutorikurssilaiset on niin hyvää ystävää keskenään, niillä on ties mitä insidejuttuja ja näyttää siltä, että he ovat ikuisesti henganneet juuri siinä porukassa. Mutta uskokaa tai älkää, viime syksynä me oltiin niitä ärsyttäviä kakkoskurssilaisia, jotka näyttää siltä, että noilla on ihan omat jutut ja ykkösillä ei oo mitään tsäänssiä tähän ylevään piiriin. Niin vaan, nekin syksyllä tulee näyttämään siltä ja kiertokulku jatkaa matkaansa.  

Opinko asioita? Mitä jos en pärjää yliopistossa? Mitä jos ne asiat vaan on liian vaikeita? Entä jos mulla ei oo sitä, mitä lääkikseen vaaditaan?
Tämä on näistä kysymyksistä sellainen, joka palaa kummittelemaan vieläkin mieliini. Kun on tottunut aikaisemmassa opiskelu-urassaan suurin piirtein hallitsemaan kaiken tai ainakin oppimaan nopeasti, niin nyt tuntuu, että vaikka kuinka pänttäisi ja pänttäisi, niin mitään ei jää päähän. Silti pitää jaksaa uskoa, että tenttimenestys ei määrää uramenestystä ja todelliset koitokset ovat vasta edessä päin. Uskon, että vahvuuteni löytyvät ihmisten parista ennemmin kuin kirjojen tai tutkimuksen, vaikka teoria ja perusteet on oltava tietysti hallussa.

Miten parisuhde kestää? Miten se muuttuu?  
No, se muuttui kestämättömäksi eikä kantanut pitkälle. En kuitenkaan ensisijaisesti yhdistäisi sitä koulun alkuun, vaan suhde oli kärsinyt inflaatiosta jo jonkun aikaa. En halua alkaa syitä tai seurauksia ruotimaan täällä, se ei olisi reilua kenellekään. Monien kaukosuhteetkin ovat toimineet hyvin ja kantaneet, sillä loppuen lopuksi siinähän on kyse siitä, kuinka paljon on valmis tekemään töitä ja kuinka hyvissä kantimissa suhde on lähtöä päälle. 
Kuinka pystyn pitämään pk-ystäväni? Tuleeko kukaan käymään?
Tässähän on kyse vähän samasta asiasta kuin parisuhteessa. Kuinka paljon molemmat osapuolet ovat valmiita näkemään vaivaa kaukoystävyyden ylläpitämiseksi. Olen lähimmät ystäväni pitänyt vielä lähelläni ja pk-seudulla vieraillessa tulee usein nähtyä. Toki viikonloput ovat rajallisia, eikä aika riitä joka kerta kaikille niille rakkaille, joita toivoisi näkevänsä. Yksi hauskimpia juttuja, mitä tämä kaukoystävyys on tuonut, on uusi kirjekaveri! Kirjekaveri sinänsä on vanha rakas ystävä jo ala-asteajoilta, mutta kirje on hauska tapa pitää yhteyttä syvällisemmin ja kiireettömämmin kuin puhelimitse. Suosittelen kokeilemaan! 

Miten selviän rahallisesti? Joudunko koko ajan vierailemaan vanhempieni lompakolla?
Yllätin ihan itsenikin tämän kysymyksen kohdalla! Kertaakaan en ole käynyt vanhempieni lompakolla sen takia, että rahat eivät ole riittäneet ruokaan tai että on ollut pakko päästä bilettämään. En siis ole kyllä muiltakaan lainannut rahaa :D Arjessa tulee elettyä suhteellisen säästäväisesti ja esimerkiksi kotiruokaan menee todella maltillisesti rahaa. Tämä ja yhdessä asuminen puolittivat kulut, joten rahaa jää satunnaisiin ylellisyyksiin, kuten ulkona syömiseen, harrastamiseen ja reissaamiseen. 
Tuleeko Kuopiosta koti? Jaksanko harrastaa?
Tuli! Kuopio on enemmän koti kuin mikään muu paikka (Vantaa) aikaisemmin. Ihan käsitttämätöntä, kuinka hukassa voi olla missä tahansa muualla, mutta kun pääsee tutulle ruutukaavalle, kaikki löytyy kuin itekseen. Olen niin onnellinen, että olen pystynyt luomaan tällaisen suhteen kaupunkiin. Ja luonnollisesti todella onnellinen, että se kaupunki vielä sattuu olemaan niinkin hieno paikka kuin Kuopio! Harrastaa en ole ikinä eläissäni jaksanut niin paljoa kuin nyt. 
Kun puheeksi tulee ensi viikkoina uusien koulukavereiden kanssa harrastukset, 80% lääkisläisistä harrastaa lenkkeilyä ja salilla käymistä. Se herättää etenkin opettajaväestössä huvitusta, mutta totuus ei ole kaukana. Ikäryhmäänsä verrattuna lääkisläiset ovat keskimääräistä aktiivisempaa porukkaa, mikä toki kannustaa tällaista luonnostaan laiskotteluun taipuvaista lähtemään mukaan kaiken maailman urheilurientoihin. Ja siitä innostuksesta on tullut nykyisin valtava voimavara! Joten rohkeasti mukaan kaikkeen mahdolliseen ja saattaa jopa huomata nauttivansa siitä
Löydänkö infoa tarvittavista asioista? Entä, jos en ikinä opi, kuinka väikkäri kirjoitetaan?
Elämää mullistavat infot löytyy kyllä, eikä tarvitse itse edes olla niin aktiivinen. Tällainen suunnitteluun hurahtanut ihminen kylläkin miettii jo ykkösellä etukäteen, että mitä kaikkia valinnaisia meinaan ottaa sitten vitosella, mutta kyllä ne asiat selviää myös ajallaan! Ja kurssilta löytyy aina niitä aktiivisia, jotka kollegiaalisuuden nimissä kyllä tiedottavat muitakin. Väikkäriä en osaa vielä tehdä, mutta ehkei ole sen aikakaan. Taistelen syväreiden kanssa paraikaa, enkä ole ihan varma, osaanko tehdä niitäkään. Joten huoli pois, kyllä sinua autetaan! Ja oma aktiivisuus palkitaan, sillä kysyvälle vastataan.

photography Malta gozo sea nature, luonto valokuvaus
Huoleton LT3 onnensa kukkuroilla

Haluan pyhittää tämän viikon postauksille Kuopiosta, lääkiksestä, huolista, vinkeistä ja nippelistä, kaikelle sille, mitä itse pohtailin kaksi vuotta sitten. Tervetuloa lämpimästi tulevat kollegat ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin, mitä mieleen juolahtaa! Ammattitaitokin on luonnollisesti kohdallaan, kun viime vuonna tuutoroin teidän edeltäjiänne. 

2 kommenttia :

  1. Tämä postaus tuli ns. tarpeeseen! Itse pääsin myös lääkikseen nyt ja kun suurin hyväksymishaippi on haihtunut, on totuus ja esittämäsi kysymykset hiipineet myös omaan pienehköön päähäni. Mutta ehkä kaikesta selviää, tämän lukeminen ainakin helpotti kovin. ��❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin valtavasti onnea, huippusaavutus! ❤️ Niitä epäilyksiä varmasti hiipii vielä, onhan tulossa ihan uudenlainen elämänvaihe, mutta kannattaa lohduttautua sillä että et ole yksin mietteidesi kanssa ja kaikesta kyllä selviää :) usein jopa kunnialla :D kiva, että postaukseni on helpottanut, muistan kun itse vääntelin näitä asioita tuskissani, joten halusin tehdä selväksi että muutkin puntaroivat luultavasti juurin samanlaisia juttuja kuin sinä ❤️ Huippua kesää ja jönnittävää syksyä!

      Poista