Mukavaa pääsiäistä!

2016/04/02
Tämä oli tarkoitus julkaista jo viikko sitten, mutta hotellin netti ja seuralainen eivät olleet suotuisia asialle, joten tadaa! Vuorossa viime viikonlopun viettoa. 
Meillä pääsiäinen meni vauhdikkaasti ihmisten parissa. Pääkaupunkiseudulle tullessa on yleensä ohjelmaa viikonlopun varalle jo niin, että vapaa-ajasta voi vain unelmoida. Vapaa-ajastaan on kuitenkin valmis tinkimään, kun luvassa on hauskoja hetkiä rakkaiden ihmisten kanssa, joita tulee nähtyä aivan liian harvoin.






Usein näiden viikonloppulomien jälkeen vaan vaatisi vielä muutaman päivän mittaisen loman ihan vaan yksin. Itse ainakin olen sellainen, että jos on paljon viettäyt aikaa ihmisten parissa ja oikein sosiaalisena ja hauskana, niin vaadin hiukan omaa aikaa palautuakseni seuraavan viikon alkuun, jotta koulussakin osaan sitten olla hauska ja sosiaalinen.
Tänä viikonloppu ei ollutkaan poikkeus edellisistä. Perjantaina oli yksi virstanpylväs meille pariskuntana, kun vanhempamme tapasivat ensimmäistä kertaa. Tommin äiti ja tämän miesystävä tulivat lapsuudenkotiini vierailulle ja pitkäperjantain illalliselle. Vierailu oli heti suorilta käsin yökyläily, kun he jatkoivat meiltä matkaa lentokentälle lauantai-aamuna.
Launtaina vierailimme kummipoikani perheen kanssa Heurekassa, jossa kuusivuotiaalle iski nopeammin väsy kuin 23-vuotiaalle. Itse olisin vielä voinut jäädä ihmettelemään ja fiilistelemään, mutta totesimme sen kaikille mukavammaksi lähteä hyvissä ajoin kotia kohti. Voin kyllä suositella lämpimästi Heurekaa ihan kaiken ikäisille! Tällä hetkellä siellä on meneillään näyttely talviurheilulajeista ja riskeistä (osuvaa?), jotka tarjoavat vieraille mahdollisuuden päästä testaamaan erilaisia lajeja, kuten kelkkailua, mäkihyppyä ja pujottelua. Riskinäyttelyn puolelta löytyy erilaisia riskinhallintapelejä ja todennäköisyyslaskelmia. Siellä voitm uunmuassa testata, tiedätkö maailman yleisimmät kuolinsyyt. Olen ollut Heurekan fani ihan pienestä pitäen, ja vieläkin rynnin siellä yhtenä innokkaimmista.


Päätös oli hyvä, sillä kotiin pääsyäni ystäväni pääsykoeajoilta oli tullut siskonsa kanssa vierailulle. Tarun siskon koira kun sattuu olemaan meidän Urhon sisko. Koirat pääsivät nahistelemaan monen viikon tarpeiksi ja me saimme vaihtaa kaikista akuuteimmat kuulumiset. Olimme Tarzanin kanssa samalla valmennuskurssilla ja ensimmäisen harjoituskokeen jälkeen istuimme ja teimme tehtäviä aina yhdessä. Keksimme huikeita muistisääntöjä ja onkin pitkälti meidän yhdessäopiskelun tulosta, että pystyn nyt tästä aiheesta blogia pitämään. Meillä oli vähän eri taktiikat opiskelun suhteen, sillä siinä missä minun päiväni oli tarkkaan rajattu kuuteen tuntiin, niin Tarzan saattoi jatkaa päiväänsä jopa kahdentoista tunnin mittaiseksi. Eroavaisilla taktiikoilla saavutimme kuitenkin molemmat tavoitteemme, Tarzan pääsi sisälle koko eläinlääkiksen parhailla pisteillä ja minä pääsin sisälle. 
Muisteloista takaisin lauantai-iltaan. Äitini ei ole arjessa kunnostautunut ruuanlaittotaidoillaan, mutta näin juhlan hetkellä hän osaa kyllä yllättää! Äidille oli hyvin tärkeää, että vaikka oltiinkiin vaan oman porukan kesken, niin pöytä oli kauniisti katettu ja ruoka oli ravintolatasoista. Söimme rauhassa masut täyteen, muut maistelivat punaviiniä ja olimme vaan perheenä toistemme seurassa. 

Hehe, tulee ihan tuota viimeistä lausetta kirjoittaessa mieleen, se Siskonpedin sketsi, missä se Niina kirjoittaa blogia idyllisesta perhearjesta, kun totuus on jotain ihan muuta. No, kukin tehköön omat päätelmänsä! ;) 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti