Tämä viikko

2016/02/19
Tällä viikolla on tuntunut siltä, että nyt on edessä kaikki se kova työ, mitä ihmiset lääkikseltä odottavat ja sekin kestää vain kaksi viikko. En tarkoita, että viimeiset puolitoista vuotta olisivat menneet kuin itsestään, mutta ensi viikolla häämöttää kolme tenttiä, tähänastisesti pisimmät päivät ja tämän viikon olen yrittänyt epätoivoisesti kahlata maanantaisen mikrobiologian asioita läpi. Viime viikon vietimme Rukalla ja siellä tuli virheellisesti tuudittauduttua ylenpalttisen ajan tuntuun. No, ei ole auttanut kuin tällä viikolla maksaa viime viikon virheistä ja painaa täysillä läpi.
Kakkosen kevät on selvästi kiireisempi kuin viime syksy ja se onkin aiheuttanut hiukan ihmetystä. Viime syksynä meillä oli useita viikkoja, kun koulua oli pari tuntia päivässä nekin luentoja. Nyt meillä on poikkeuksetta ollut neljästä kahdeksaan pakollista harkkaa viikossa, joka ei sinänsä ole liikaa, mutta olisi ne voinut tasaisemminkin jakaa. No, tarkoituksenani ei ole puurnata, vaan kertoa, mitä on meneillään.

Opiskelumeitsie

Koulussa tammikuussa alkanut mikrobiologia on siis juuri päättymäisillään ja aiheuttamistaan harmaista hiuksista huolimatta se oli hyvinkin mielenkiintoinen kurssi! Ruotsin ensimmäinen välikoe lähestyy myös sen ollessa ensi viikon keskiviikkona. Olen tykännyt ruotsista ihan hurjasti, mutta välikokeen eteen en ole vielä tehnyt kummiakaan. Siihen tulevat sanalistat ajattelin opetella mikrobilsan kokeen jälkeen ja samalla myös kirjoittaa pari kirjoitelmaa, joiden dedis on myös ensiviikolla. Ruotsista ja mikrobilsasta tarkemmin täältä. Lusikkansa tähän ensi viikon soppaan työntää myös ympäristöterveyden huollon tentti, joka on perjantaina. Kurssin sinänsä ei kuvitteli olevan kovinkaan haastava tai sisältörikas, sillä sen luennot alkoivat pyöriä tällä viikolla, joten toivon kovasti kahden illan lukemisen riittävän.
Tenttirypäyksen jälkeen vuorossa on Yleinen patologia, johon sisältyvät myös seurattavat obduktiot. Obduktioita odotan innon- ja pelonsekaisin tuntein, kun tunteet tuppaavat noissa tilanteissa nousevan herkästi pintaan (yritän työstää!). Sen lisäksi kevään täyttää lähes kokonaan Systemaattinen farmakologia ja toksikologia, joka nimensä mukaisesti keskittyy lääkeoppiin ja on hyvin sisältörikas 11,5 opintopisteen ja vanhempien kollegoiden kertomusten perusteella. 






Sen lisäksi, että olen hiki kikkelissä yrittänyt sisäistää kymmenten eri mikrobien aiheuttamia tauteja ja niiden lääkityksiä, sain uuden stressinaiheen lauantaisista tämän hetkisten kolmosten kandijuhlista, joihin minut on suureksi ilokseni (ei niinkään yllätyksekseni) kutsuttu avopuolisoni aveciksi. Juhlat ovat siis huomenna ja auttamattomasti hienoimmat juhlat, joihin olen ikinä osallistunut. Mekko on ostettu, tänään varmistussovitettu (päälle menee!), korut on valittu, kyyti järjestetty, kengät ja laukku mätsää ja pöytäseuruekin mitä rakkainta. Silti olen jotenkin löytänyt jotain ahdistumisen aihetta ja kiukutellut varsin turhasta. Ehkä minua jännittääkin, osaanko noudattaa etikettiä! Pieni porsastelu, mauttomat vitsit ja nuotin vierestä laulaminen kun kuuluvat normaaliin käyttäytymiseeni. Tänään pitää kuitenkin käydä etiketti vielä tarkasti läpi, kun valmistelemme etikettivirhebingoa huomisen viihdykkeeksi, joten eiköhän omat tavat oikene siinä samalla. 
























Viikkojen kiireisyydestä huolimatta olen nyt jotenkin onnistunut pysähtymään aina välillä ja huomannut iloitsevani niistä kuuluisista pienistä asioista. Osaan arvostaa sitä, kuinka parisuhteessa järjestyy yhteisiä iltoja, kuinka kämppä pysyy lähes siistinä, kuinka opiskeltavat asiat herättävät mielenkiintoni, kuinka ystävien kanssa aika lentää siivillä ja kuinka kiva pikkupakkanen onkaan. 

Sunnuntaina julkaisen toisen osan Opiskelijaprofiili-sarjaa, stay tuned!


Sneakpeak huomisesta





Ystävänpäiväruusut

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti