Paluu arkeen

2016/02/01
Viikonloppu sujahti nopeasti ohi, mutta hienot ja hiukan pelonsekaiset muistot jäivät lämmittämään tätä kuulasta maanatai-aamua. Lähdimme perjantaina kurssimme kanssa kahdeksankymmenen hengen voimin Tahkolle viettämään rinteen- ja oluentäytteistä viikonloppua. Oma minilomani koostui niin omaksi kuin kaikkien muidenkin yllätykseksi vain toisesta tekijästä. Tahkon rinteet ja olutkuppilat eivät suinkaan täyttyneet vain toisen vuosikurssin opiskelijoista, vaan mökkikyliin mahtui myös vuosikurssit 1,3 ja 4. Tämä jo perinteeksi muodostunut reissu sai alkunsa tämänhetkiseltä neloskurssilta ja on kuulunut heidän fuksivuodestaan saakka kaikkien alempikurssisten kevään curriculumiin. 
Tuhansien järvien maa Land of a thousand lakes Tahko
Maisemat olivat upeat Tahkovuoren laelta


On mulla muitakin kavereita oikeesti




















Laskijana en ole vahvaa tekoa ja lauantaina sai taas käyttää hyvän tovin sen miettimiseen, että kuinkas tämä homma nyt toimikaan. Kun alkujärkytyksestä oli päästy, oli vauhdinhuumasta helppo nauttia. Oli ilo huomata, kuinka viime vuodesta oltiin tultu roimasti eteenpäin. Silloin nimittäin jatkoin yli vuosikymmen sitten lupaavasti alkanutta alppihiihtouraa, joka valitettavasti tyssäsi teinivuosien kiukutteluihin. Viime kautena pyrin tekemään parannuksen ja laskettelin enemmän kuin kaikkina aikaisempina kausina yhteensä, viikon jopa Alpeilla rakkaan surffi- ja lasketteluseuramme kanssa. Alppeihin verrattuna Tahkon rinteet tuntuivat pieniltä mäennyppylöiltä, joka osoittautui onneksi siinä vaiheessa, kun alaraajat olivat täysin hapoilla ja huipulla pelotti niin vietävästi.  Tahkolla oli rinteitä hyvin auki ja ne olivat todella hyvässä kunnossa etenkin aamupäivällä. Iltapäivästä lumi alkoi paakkuntua ja kinostua isoiksi kasoiksi eniten lasketuille rinteille.

Maisema Tahko laskettelu
Oikein silmiä hivelee
Yleisilme reissusta 5/5, vaikka tosissaan se olut jäi osaltani kokonaan nauttimatta. Mikä lie vanhuus tässä iskee takavasemmalta ja pistää neitosen petiin jo kymmeneltä. Muut kyllä petrasivat siinä minunkin puolesta, joten sain selvinkin päin nauttia alkoholin tuomista iloista, näin päällimmäisenä mielessä hiukan epävireinen kissa- ja kollikuoro laulamassa keuhkojensa täydeltä volyymilta Anssi Kelan mestariteosta Puistossa sekä illan kulkuun tyytymätön herrasmies hakkaamassa yläkerran ovelta luulot pois. Onneksi ovi piti pintansa, minä sain nukahtaa tuutulaulun säestykseen ja mikä tärkeintä herätä aamulla ilman kissanpissaa suussani.
Nyt on mainiota palata yleispatologian ja kevään yhden kiireimmistä viikoista pariin!

Tekemisiäni ja selfieitäni voi seurata myös instasta käyttäjällä annithe!
 
Maisemia Tahko rinteet laskettelu

Nyt tsemppaan todella sen Ketä tänne pääseekään -postauksen kanssa ja pistän hippulat vinkumaan!
Oletteko käyneet jo avaamassa tämän kauden laskusaldon? Mitä tykkäätte kyseisestä harrastuksesta?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti